Piiskaaminen oli vielä 70-luvulla ihan hyväksytty kuritusmuoto lapsille,

vuonna 1984 tms.

että piiskaaminen tms on edelleen hyväksyttyä tietyissä piireissä, eikä sillä ole silti mitään tekemistä seksin kanssa.

http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/05/lasten_kurittaminen_yha_ki…



Täytin snä vuonna 8 ja muistan sen. Ehdin kyllä saada piiskaa siihen mennessä muutamaan otteeseen...

ja sain tukkapöllyä, luunappeja, remmiä niin että viirut jäi takapuoleen ja reisille pitkäksi ajaksi. Oven pielessä oli piiska yms. ja nykyisin vanhempani väittävät että mitään noista ei ole tapahtunut, itse kuulemma muistan väärin. Ja vitut!!! Kyllä lapsi muistaa tollaset asiat.

Omia lapsiani en ole koskaan kurittanut fyysisesti ja ihan kilttejä ovat. Puhe ja jäähyttäminen menneet perille tähän asti.

Piiskaaminen ja muu lasten kurittaminen, eli luunapit ja tukkapöllyt oli sallittua vuodelle 1984 asti. Minä synnyin-79. Muut sisarukseni aiemmin, paitsi pikkuveljeni -84. Kaikki meistä sai pari kertaa piiskaa, jos oli tehny jotain TOSI tuhmaa, kuten kerran maalattiin auto talomaaleilla..:D Paitsi tämä pikkuveljeni ei oo piiskaa saanu koska vanhempani ovat aina totelleen lakeja. Mutta nämä kamalat tuppivyötarinat on minusta kammottavia. Ja muutenki jos menee vähän yli. Mulla ei ole mitään traumoja piiskaamisesta. Ei se ollu mitään hirveetä hakkaamista, ei varmaan ees jälkeä jääny. En kokenu sitä väkivaltana. Oisin varmaan jos se ois ollu sellasta silmitöntä hakkaamista.

Mä olin lapsi 70-luvulla, ja mun vanhemmat oli ilmeisesti tehneet ihan tietoisen päätöksen, että meitä ei piiskata. Ei me saatu koskaan selkäsaunaa, vaikka kaverit kyllä sai.



Veikkaisin, että jotain yhteiskunnallista keskustelua asiasta oli tuolloin jo käyty. Mun vanhemmat (nyt jo kuolleet) olivat syntyneet 30-luvulla, ja kumpikin oli saanut ihan rutiinisti selkäänsä.

70-luvun alkupuolella. Vanhemmillamme on hyvä koulutus, ovat olleet aina arvostetussa ammatissa ja yhteisön kunnioitettuja jäseniä. Ja he tapasivat antaa meille remmistä, muistan sen todella hyvin. Ehkei asiasta ole sen kummempia traumoja jäänyt, toivottavasti.



Huvittavaa tässä on se, että varsinkin äitini pyrkii kieltämään nykyään remmillä lyömisen kokonaan. Ehkä siksi, että väkivallasta puhutaan nykyään niin paljon. Viimeksi hän oikein suuttui, kun leikilläni sanoin "lyö vaan niinkuin löit meitä lapsena".



Tosin aikaisemmin äitini väitti, että kukaan ei opastanut heitä 70-luvun lopussa, että lapsia ei saa remmillä hakata.... Mietin jo silloin, että jos pitkälle koulutetut, asioita seuraavat ihmiset eivät ole perillä vallitsevista normeista, niin mitä toivoa sitten muilla on....??!!!



Omat vanhempani edustavat suuria ikäluokkia ja siihen joukkoon ilmeisesti mahtuu jos jonkinnäköistä ongelmaa.

remmiä. isä (poliisi) vieläkin naureskelee, kun sisko rupesi huutamaan jo kun näki vyön, minä olin niin tiukka etten huutanut ollenkaan. sattuhan se, kun nahkavyöllä hakattiin takapuoleen, paljaaseen sellaiseen. ja en lyö lapsiani, en ole koskaan lyönyt. tosin olen sitä mieltä, että voisi auttaa, ainakin kerta ja uhkaus sitten aina siihen päälle.

se kipu oli muuten ihan käsittämätön. mun mielestä risu oli pahempi, siis sellainen ulkoa haettu oksakimppu. se kipu oli kauhean terävä ja tuntui oksettavan pahalta. vyöllä hakkaaminen sattui kovempaa, mutta se ei ollut sellainen hirveä, kapea kipu.. en osaa selittää.



vyön remmistä aukesi muuten iho verille, jos sillä päällä hakattiin.

ja nykyisin vanhempani väittävät että mitään noista ei ole tapahtunut, itse kuulemma muistan väärin.

No kai olet sitten vastavuoroisesti unohtanut antaa heidän tavata lapsenlapsiaan, pieksäisivät heidät kumminkin?

tuossa asian kieltämisessä ole kyse siitä, että vanhemmat haluavat unohtaa asian. Se hävettää heitä, tai surettaa. Silloin he toimivat niin, mutta tuskin enää nykyään. Ihminen kehittyy.

Isäni harrasti todella raakoja tukkapöllyjä, ravistelua ja henkistä väkivaltaa 1970-luvulla. Olen syntynyt 1971. Muistan selvästi, miten halveksin isääni. Kun hiukan kasvoin, leikkautin pitkät hiukseni ja sanoin isälle, että näistäpä on vaikea mua retuuttaa. Kun ruumiillisen kurituksen kieltävä laki tuli, sanoin, että ottaisin yhteyttä viranomaisiin, jos muhun vielä koskettaisiin. Ja tämä kaikki siis ennen teini-ikää. Monille miehille seksi ja valta ovat läheisessä yhteydessä. Isäni ei käyttänyt minua seksuaalisesti hyväkseen, mutta taatusti tunsi tyydytystä ja purki paineita minua kurittamalla.

Itse syntynyt 1970, kaverit 1969 sekä 1971. En usko sosiaalitason vaikuttaneen koska me olimme rikkaita. Piiska haettiin itse metsästä. Asuinpaikkoina vantaa ja helsinki. Maaseudusta en tiedä.

piiskaa. Pahin kuritus taisi olla tiukka ote tukasta, jos sana ei muuten mennyt perille. varmaan ihan aiheesta, osattiin olla tosi ärsyttäviä. Tätä tosin tapahtui todella harvoin.



Vanhempani ovat suurista perheistä, joissa se koivuniemen herra lauloi harva se päivä -- kuitenkaan heistä kumpaakaan ei koskaan piiskattu, muita sisaruksia kyllä. Ja jostain kumman syystä näistä piiskatuista sisaruksista tuli itse piiskaajia, omista vanhemmistani ei.



Isäni (adoptio)äiti vannoi kurituksen nimeen, hankki jopa minua varten oman vitsan oven päälle muistuttaan, kuka on emäntä talossa. Aika friikkiä käytöstä "mummolta," ja nyt ysikymppisensä hän ihmettelee viileitä välejä adoptiolapsiinsa/lastenlapsiinsa.

Isäni harrasti todella raakoja tukkapöllyjä, ravistelua ja henkistä väkivaltaa 1970-luvulla. Olen syntynyt 1971. Muistan selvästi, miten halveksin isääni. Kun hiukan kasvoin, leikkautin pitkät hiukseni ja sanoin isälle, että näistäpä on vaikea mua retuuttaa. Kun ruumiillisen kurituksen kieltävä laki tuli, sanoin, että ottaisin yhteyttä viranomaisiin, jos muhun vielä koskettaisiin. Ja tämä kaikki siis ennen teini-ikää. Monille miehille seksi ja valta ovat läheisessä yhteydessä. Isäni ei käyttänyt minua seksuaalisesti hyväkseen, mutta taatusti tunsi tyydytystä ja purki paineita minua kurittamalla.

Sama täällä, paitsi, että olen syntynyt v. -65 ja saanut kunnolla selkäsaunaa mistäkin älyttömästä syystä eli vuoteen -84 vielä tönäisemällä. Muutin kotoa riidellen v. -85.

Kertaakaan ei ole pahasti meihin kolmeen villiin lapseen koskettu. En myöskään tiedä kenenkään luokkaliseni saaneen kuritusta. Tämä Espoossa hyvällä alueella. Tosin yksi naapurin lapsi sai selkäänsä mutta isänsä olikin kovin ankara.

Minulla oli pari vuotta nuorempi veli, joka oli jo pienestä asti huomattavan riski. Minua suorastaan suututti lapsena, sillä hän muistutti kiusallisesti Tarzania, itse olin laiha rääpäle. Valtataistelut alkoivat jo alle 10-vuotiaina ja minä jäin varhaisessa vaiheessa selvästi alakynteen. Nahistelua ja tyrkkimistä riitti, vaikka olin itse jo 18-vuotias. Silloin kerran taas oltiin kahdestaan kotona ja naljailu yltyi. Veli oli sitä mieltä, että minut pitäisi piiskata, ennen en oppisi käyttäytymään. Sellaiset puheet olivat minulle kuin punainen vaate härälle. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että sanasta miestä ja sarvesta härkää. Veli oli hakenut pihalta vitan ja uhkaili sillä minua. En siinä vaiheessa tietenkään voinut enää perääntyä, olisi se ollut niin noloa. Alkoi tiukka matsi, joka päättyi siihen, että 16-vuotias "pikkuveli" piiskasi minut. Tuo pikkuveli painoi tosin puolta enemmän kuin minä. Se oli sellaista nöyryytystä, että kyllä hävetti ja riidat loppuivat siihen. Meni melkein kaksikymmentä vuotta, ennen kuin tätä asiaa käsiteltiin seuraavan kerran.

muistan kun laki tuli voimaan ja kerrottiin uutisissa ja kommentoin isàlleni siità ettà voin mennà poliisilaitokselle jos antaa minulle remmià. Isàni vaan naureskeli ivallisesti ettà siinàhàn menet. Olen syntynyt 70-luvulla ja sain remmià vyò ja solkipààllà, risulla piiskaa ja kerran ainakin hiekkaisella hyppynarulla, tukistamista ja luunappeja (jotka ei tuntuneet miltààn).

Kuritus loppui joskus 15-vuotiaana suunnilleen kun aloin antaa fyysistà vastusta. Tyòlàisperheestà.

Pienenä sain piiskaa aika herkästi ja aina paljaalle pyllylle. Muistan tässä lähiaikoinakin, ett' meinasin saada piiskaa vaikka ei tietääkseni ollut aihetta moiseen. onneksi äiti tuli väliin ja pääsin karkuun. Olen syntynyt vuonna 1986.

Olen akateemisesta kaupunkilaisperheestä, ja meillä piiska oli tavallinen juttu. Sillä uhattiin päivittäin ja silloin tällöin sitten sitä sai.



Luunappeja ja tukkapöllyä jakoi äiti, piiskaa isä.



Olen syntynyt 1975.