Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas näistä ihastumisista, ja sen vaikeudesta
16.01.2024 |
Eli olen 50 vuotias nainen ja ihastunut silmittömästi työkaveriini. Olen ollut elämässäni ihastunut 3 kertaa ennemmin, ja silloin kaikki on edennyt kuin luonnostaan. Edellinen kerta oli 20 vuotta sitten, eli liekö ikä joka tekee kaiken erilaiseksi. Eli kohteeni on minua pari vuotta nuorempi mies, jonka kanssa teen vaativaakin parityötä, missä ajatusten täyttyy kohdata ja kemioiden pelata. Intensiivinen työskentely on helppoa ja joudumme olemaan välillä hyvinkin lähekkäin ja se ei näytä miestä haittaavan, ja tunnen todella kipinää välillämme. Mutta kun työtehtävä on suoritettu ja se käsitelty, niin kaikki jäätyy. Siis jäädymme molemmat ja mies suorastaan välttelee seuraani, koska se kiusallinen hiljaisuus on selvästikkin niin tuskallista. Muiden ihmisten kanssa minulla on suorastaan puheripuli, koska olen muuten yksin, paitsi töissä. Mies näyttää olevan myös hyvin puhelias ja hassutteleva, mutta vain muiden seurassa. Tätä on nyt jatkunut reilusti yli vuoden ja alkaa jo syömään henkisesti. Kuitenkin jos mies on pois töistä, niin koko päivä on musta ja kaipaan niitä kiusallisiakin hetkiä koko ajan. Onko tämä jokin ikään liittyvä asia, että ihmisiin on niin vaikea enää tututustua, vai mitä? Siitä kun on nin kauan kun olin viimeksi tässä tilanteessa.
Kommentit (3)
Sano hänelle suoraan että olisit valmis tutustumaan paremmin, pyydä syömään tai kahville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä häntä ei todellakaan kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Noi on aina niin ahdistavia hetkiä. Minä pyydän aina mielialalääkitystä jos ihastun. Ihastuneena tulee nolattua itsensä ja joutuu lopulta ihan ihmeellisiin tilanteisiin tahtomattaan. Kerran tajusin olevani avioliitossa ja meillä oli lapsia.
Kun tajusin tän niin äkkiä ero. Alkoi ahdistaa ihan helvetisti että mihin oikein jouduin ja en halunut ja en suunnitellut mitään lapsia. Toisella kertaa ihastuin ja mentiin yhteen, niin eräänä päivänä tajusin että olin lihonut ylipainoiseksi. Tämä toinen oli feederi ja syötti minua. Minä vain söin ja söin ja muutaman vuoden päästä tajusin että hei! Ei helvetti taas, mihin olin joutunut.
Nykyään pyydän mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä. Pysyttelen näistä ihastuksista kaukana. Olen ihastunut elämässäni kahdesti ja se on ajanut elämäni raiteiltaan. Vielä tänäpäivänäkin lapset soittelee ja kyselee isää. Siis kuvitelkaa. En edes tunne niitä.
Isää isää huutaa puhelimeen. Ja katselen puhelinta mykkänä että ei helvetti mihin ihastuminen suistaa ihmisen. Lapset on noin parikymppisiä tällä hetkellä. Huh. Tosi ahdistavaa.
Pysykää kaikki poissa ja elkää sekaantuko elämääni. Kaikki tulevatkin ihastukset, ihan oikeasti hei. Huh. verenpaine nousi. Te lukijat olette tosi ahdistavia tulevine arvosteluineen.
Kuvittelette että mulla olis muka vapaa tahto ja tälleen. Ok, ihan sama. Mulle ei merkitse vaikka olen täys paska.
Mut pysytte minusta erossa jatkossa ja ette juttele tai ihastuta minua teihin mitenkään.