Vinkkejä millainen tapaaminen 10-veen ja isän ensitapaamiseksi vuosiin?

Luistelemassa ollaan liian kaukana, eikä keskustelua synny. He tms. minun mielestä hyvä vaihtoehto.

Tuli mieleen leffa ja sen jälkeen jotain syötävää. Myös elokuvissa voi ottaa yhteisen popcornin tms.

Ei kaikkea tarvitse suorittaa sinun tarpeitesi mukaan. Äläkä rakenna lapselle mitään ihme ennakko-odotuksia tai tenttaa jälkikäteen. Lapsi kertoo kun on itse siihen valmis.

Lapsi kertoo kun on itse siihen valmis.

Kun isä on ollut alusta saakka epäluotettava enkä luota tähän vieläkään niin hyvin että uskoisin että näistäkään tapaamisista lapselle mitään hyvää koituisi. Emme puhu kotona isästä (emme pahaa muttemme toisaalta hyvääkään, joissain valokuvissa isäkin on ja niitä katsoessa ollaan positiivisessa hengessä miestäkin sivuttu) niin mitenköhän lapsi itse ottaisi puheeksi isänsä? Ei se ole tabukaan, mutta kun kyseinen mies ei ole lapsen elämään kuulunut 10 vuoteen, niin vaikea kuvitella että lapsi itse alkaisi ehdotella tapaamista?

olisi parempi kuin kahvikupillinen suurten odotusten saattelemana (puolin ja toisin).

älä tenttaa lapselta tapaamisesta, mitä hän sanoi ja mitä isä sanoi ja mitä sanoit seuraavaksi... yms.



Toisaalta kuulostaa että teet tapaamisesta tarkoituksella sen verran vaikeaa ettei sitä tule tapahtumaan. Ensimmäisenä ehtona että isän täytyy käydä ostamassa itselleen luistimet, että saa tavata lasta vuosien jälkeen...

Ensimmäisenä ehtona että isän täytyy käydä ostamassa itselleen luistimet, että saa tavata lasta vuosien jälkeen...

kun siihen ei mitään välineitä tarvitse hankkia. En mä nyt sitä tarkoittanut että isän tarvitsisi ihmeellistä hommata tapaamista varten, mutta toi kahvikuppi/Heseily aiheuttaa jotenkin kylmiä väreitä, tuntuu niin teennäiseltä jotenkin. Keksiikö kumpikaan mitään sanottavaa yms. Lisäksi tuntuu, että ennalta sovittu tapaaminen aiheuttaisi lapselle paineita sujumisesta jne.

Lapsi kertoo kun on itse siihen valmis.

Kun isä on ollut alusta saakka epäluotettava enkä luota tähän vieläkään niin hyvin että uskoisin että näistäkään tapaamisista lapselle mitään hyvää koituisi. Emme puhu kotona isästä (emme pahaa muttemme toisaalta hyvääkään, joissain valokuvissa isäkin on ja niitä katsoessa ollaan positiivisessa hengessä miestäkin sivuttu) niin mitenköhän lapsi itse ottaisi puheeksi isänsä? Ei se ole tabukaan, mutta kun kyseinen mies ei ole lapsen elämään kuulunut 10 vuoteen, niin vaikea kuvitella että lapsi itse alkaisi ehdotella tapaamista?

Itsekseenkö olet tapaamista suunnitellut? Vai isäkö ilmaisi halunsa tavata ihan omasta halustaan? Oletko miten tiiviisti lapsen isään siis itse yhteydessä?

eikä keskustelua synny.

täytyykö ekalla tapaamisella nyt olla niin kovin paljoa keskustelua edes? Itse tietysti toivoisin että tapaamisista tulisi jatkuvaa, joskus jopa yökyläilyä tai jotain vastaavaa, eikös silloin kerkeä jutella ihan tarpeeksi? Nyt siis kyse ihan ekasta kerrasta varmaan viiteen vuoteen, ja edellisellä kerralla lapsi oli niin pieni että tuskin muistaa mitään? Huomioida voi ettei tosiaan näin pitkään aikaan olla nähty ja itse kuitenkin tavallaan pelkään ettei näistäkään tapaamisista mitään tule. Hankalaa kun lapsi jo noin iso että muistaa taatusti loppuelämänsä jos isä taas jättäytyy pois hänen elämästään.

Niin millä tavalla isä on epäluotettava? Itsekseenkö olet tapaamista suunnitellut? Vai isäkö ilmaisi halunsa tavata ihan omasta halustaan? Oletko miten tiiviisti lapsen isään siis itse yhteydessä?

ja nähty pari kertaa liikenteessä, siis baarissa. Isä itse ilmaisi että haluaisi nähdä, kännipäissään ehdotti jopa tunnustamista. Nyt siis eka kerta kun keskusteltiin edes siitä 10 vuoteen (isyyttä ei siis koskaan ole selvitetty).

Emme ole mitenkään tietoisesti yhteydessä, isä soittaa harvakseltaan, joskus vuosien välein, joskus useammin ja jos tavataan, niin sattumalta jossain. En ole katkera enää, jos sitä joku epäilee vaan pystymme kyllä keskustelemaan lapsen asioista ihan asiallisesti.

Itse haluaisin kuitenkin jollain tasolla saada luottamuksen siihen että tämä nyt oikeasti on pysyvää, kun aikaisempi kokemus on osoittanut ettei isän kiinnostus ole pysyvää.

Olen siis itse nähnyt isääni noin 10-vuotiaana nähtyäni häntä viimeksi noin 5-vuotiaana. Syötiin jäätelöt jossain kahvilassa ja se oli ok. Se oli turvallista, oli jotain tekemistä käsillä ja kahvilasta päästiin pois heti kun siltä tuntui. Olisi ollut ihan kamalaa lähteä jonnekin luistelemaan niin puolituntemattoman tyypin kanssa, se olisi ollut tukalaa ja kiusallista. Yhteistä tekemistä (luistelu, leffa jne.) voi kokeilla vasta sitten kun on aika monta kertaa kahviteltu ja lapsi itsekin osaa toivoa jotain tuollaista.