Puhutko itseksesi ja missä tilanteissa?
Tuli mieleen kysymys, koska tytär huomautti tänään, että taas sä äiti höpiset yksin. Laitoin ruokaa ja jotain huomautin, että pitää tuokin pannu pestä, miten tässä nyt ehtii, paljonko se kello on.
Teen tuota aika usein, mutta oikeastaan yleensä vain silloin kun ei muita ole läsnä. Autolla ajaessa puhun ajoittain ääneen, vähän kuin puhuisin jollekin vieressä istuvalle.
Kommentit (9)
Puhuin lapsena ja hieman sitä vanhempana. Lopetin jossain vaiheessa. Mietin kyllä ääneen, omasta mielestä en silti puhu kuin joskus harvoin kun tulee jotain yllättävää. Mietit asioita ja puhut vahingossa ääneen.
Silloin kun ärsyttää, niin kiroilen ja sadattelen itsekseni. Lähinnä siis silloin, kun kaivan autoa jostain lumihangesta esille ja pelatessa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ärsyttää, niin kiroilen ja sadattelen itsekseni. Lähinnä siis silloin, kun kaivan autoa jostain lumihangesta esille ja pelatessa.
Tuo pelaaminen on mulle tuttua. Yhtäkkiä päästää vaan sanan hitto tai pahempaa, kun ei suju. Se vaan tulee, vaikka on ihan typerää jopa omasta mielestä.
Puhun silloin kun huvittaa. Ei sitä tarvitse selitellä.
Puhun, kuulemma äänensävystä läsnäolevat tietää pitääkö reagoida vai ei... Kuulemma kiroan myös paremmin/ enemmän kuin merimiehet jos tietokoneen kanssa takkuaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Puhun, kuulemma äänensävystä läsnäolevat tietää pitääkö reagoida vai ei... Kuulemma kiroan myös paremmin/ enemmän kuin merimiehet jos tietokoneen kanssa takkuaa tms.
Ihan kuin meidän mummi, siis anoppini, jota koko perhe kutsuu mummiksi. Hän saattaa istua meillä käydessään puhelin kädessä ja välillä kuuluu: Hel**tti, voi saa**na. Sitten kun alan vaikka nauraa, hän kysyy, että mitä. Ei tiedosta itse yhtään, millaista tekstiä suusta tulee. Viimeksi etsi junan aikataulua ja tuntui olevan haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ärsyttää, niin kiroilen ja sadattelen itsekseni. Lähinnä siis silloin, kun kaivan autoa jostain lumihangesta esille ja pelatessa.
Tuo pelaaminen on mulle tuttua. Yhtäkkiä päästää vaan sanan hitto tai pahempaa, kun ei suju. Se vaan tulee, vaikka on ihan typerää jopa omasta mielestä.
"Mitä ttua nyt oikein tapahtuu??? Mihin täällä pitää mennä??? Ei stana, nyt et tule sieltä! Ei ei ei!"
Terveisiä naapureille..
Kaupassa kiroilen ja noidun. Kyseisen tavan opin kun piti olla maski naamalla ja sen takana saattoi mutista omiaan.
Juuri nyt puhuin, yksin siis. Kysyin itseltäni, mistähän tuokin sanonta tulee, että löimme viisaat päämme yhteen.