Loppuelämän psyykenlääkitys; vertaistukea
Olen ahdistuva ja ocd:ta poteva henkilö. Lääkitys tähän vaivaan on mennyt jo reilut 10 vuotta: elämäni parhaat, tasaisimmat ja onnellisimmat vuodet. Välillä olen yrittänyt purkaa lääkitystä omasta halustani, oireet palaavat; pakko-oireilu lisääntyy, ahdistus vaivaa, elämä ei maistu. Kärsin. Olen kärsinyt lapsesta saakka, ilman lääkitystä siis.
Lääkityksellä olen tyytyväinen, pidetty ja energinen henkilö. Nautin elämästäni. Lipido on kyllä kärsinyt, mutta silläkin saralla on säännöllistä ja hyvää elämää kumppanini kanssa.
Miten opin hyväksymään, että lääkityksellä mennään kenties koko elämä? Joskus kauhulla katson esimerkiksi skitsofreenikkoja, jotka vahvan lääkityksensä haittaoireena kulkevat kumarassa, ovat kalpeita, saattavat kuolata. Käykö minullekin näin? Lääkäri on sanonut, että nämä lääkkeet (SNRI) eivät lyhennä elämää; kärsimys ja tuskaisuus taas lyhentävät.
Kaipaan vertaistukea sekä mielialalääkemyönteisyyttä nyt. Autatteko?
Kommentit (7)
Moni muukin lääke voi olla loppuelämän vaikka diabetes lääkkeet ...
Skitsofrenian hoitoon käytetään todella vahvoja lääkkeitä ja isoilla annoksilla esim leponex.
Ne lääkkeet mitä sinä käytät ei aiheuta niin paljon haittavaikutuksia ja sä oot huomannut että niistä on hyötyä ja silloin ei todellakaan ole syytä lääkettä lopettaa.
Eikä niiden lääkkeiden haitata yleensä käytössä kasva, monesti ne oireet ovat aluksi pahimmat ennen kuin siihen lääkkeeseen tottuu. Näissä uudemmissa lääkkeissä myös toleranssi kasvaa yleensä sen verran hitaasti että on varaa nostaa tarvittaessa.
Eiköhän nykylääkkeillä yhden elämän verran pärjää...
Esitä tervettä, niin lopettavat ne lääkkeet.
suurin osa esittää. Nekin, joista et usko.
Sananlaskut Raamattu
Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
Jos elämänlaatusi paranee lääkityksellä ja huononee ilman lääkitystä, eivätkä lääkityksen sivuvaikutukset ole sanottavan pahoja, missä on oikein ongelmasi?