Lue keskustelun säännöt.
Alipainosta ja ahmimisesta
14.01.2024 |
Olen saanut motivaatiota elämiseen, en halua kuolla. Olen joulusta lähtien tehnyt parhaani enemmän ja enemmän syömisen eteen. Lasken kaloreita ja saan niitä näinä päivinä reippaasti yli kulutuksen. Vaa'alle en ole vielä uskaltanut, pelkään, että se saattaa tuhota kaiken.
Olen kuitenkin viime aikoina kärsinyt yhä useammin ahmimisesta. Google sanoo tämän olevan normaalia, mutta pelkään tämän jäävän tavaksi ja siirtyväni toiseen ääripäähän. Lihovani liikaa, kehittäväni ahmimishäiriön. Olen tänään syönyt yli kaksi kertaa enemmän, kuin mitä keskiverto naisen tarvitsee päivässä syödä, ja vielä sokerissa. Kamala olo, vatsaan sattuu.
Annanko ahmimisen jatkua vielä ollessani alipainoinen vai miten pääsisin siitä eroon? Keskitynkö sen kitkemiseen vasta normaalipainossa? Muilla ollut samaa?
Kommentit (6)
Olen ollut anoreksian vuoksi sairaalan sh- osastolla. Minuakin pelotti lihominen ja ahmiminen. Se on osa sairautta. Huomasin kuitenkin, että yhden kilon painonnousu vaatii paljon lisäkaloreita. Yhteen kiloon voi ja pitää syödä paljon. 3,5kk osastojakson aikana painoani nostettiin noin 10kg. Tavoite oli +500g-1kg/viikko. Syötiin tavallista ruokaa ja välipaloja. Ruokailu oli valvottua täsmäruokailua. Ruoka-ajat säännöllisiä. Liikunta oli rajoitettua. Omasta mielestäni täsmäruokailu ja liikunnan rajoittaminen oli itselleni toimiva ratkaisu ja auttoi ehkäisemään ahmimista. Lääkärin määräämää ruokasuunnitelmaa noudatettiin valvotusti ja tarkasti. Urheilu oli pitkään kiellettyä. Kun sain urheiluluvat, tehtiin ensimmäiset liikunnat valvotusti fysioterapeutin luona ja ohjeiden mukaan. Kun liikunta pysyi hallinnassa, sain tehdä lyhyitä rauhallisia 3-5km juoksulenkkejä sairaalan lähimaastossa. Urheileminen lisää nälkää ja kaloreiden tarvetta. Se on hyvä huomioida omassa ruokailussa. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Onnistut kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin vielä netistä täsmäruokailun ruokalistoja. Tämän linkin takana oleva ruokalista vaikuttaa samankaltaiselta jota olen itsekin anoreksian osastohoidossa käyttänyt. Ainakin vaikuttaa olevan paljon samaa. Olisiko siitä sinulle hyötyä? Noudata kuitenkin aina lääkärin antamia ohjeita.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/1714148/niille-jotka-haluavat-parantua
Minua ahmiminen ei auttanut, paino pysyi ennallaan.
Kannattaisi varmaan koittaa lopettaa sitä ahmimista. Yritä opetella syömään normaalisti ja tunnistamaan nälän ja kylläisyyden tunteet oikein. Kylläisyyden tunteen syntymiseen menee parikymmentä minuuttia siitä, kun vatsa on täysi, joten ei kannata ahtaa itseään ähkyyn asti, vaan odotella kylläisyyden tunteen ilmenemistä.
Tsemppiä paranemiseen!
Olet siis ilmeisesti ollut syömishäiriöinen? Minä myös. Tuo "ylisyöminen" on tosiaan aivan normaali ja tarpeellinenkin vaihe alipainosta ja syömishäiriöstä toipumisessa. Kyse ei varsinaisesti ole ahmimisesta, vaan siitä, että kehosi täytyy kompensoida aliravitsemustilaa ja lisäksi nälkäsignaalit ovat häiriintyneet. Keho on tottunut liian vähäiseen ravintoon, ja pelkää, että ei kohta taaskaan saa tarpeeksi ruokaa, joten ruokahalu ja nälkä voi olla valtavaa, vaikka söisi paljon. Minulla ja useimmilla muilla aliravitsemuksesta toipuneilla on ollut tuo sama vaihe jossain kohtaa, itselläni se kesti muutaman kuukauden.
Minnesota starvation study on eräs tutkimus, jota usein lainataan myös syömishäiriön suhteen. Siinä terveitä miehiä altistettiin liian vähäiselle ravitsemukselle, ja siitä toipuessaan monet saattoivat syödä moninkertaisen määrän kaloreita normaaliin kalorimäärään nähden. Monien heistä paino myös nousi aluksi korkeammalle kuin se oli ennen koetta, mutta tilanne tasaantui ajan kuluessa ja paino laski useimmilla samaksi kuin aiemmin.
Suosittelen, että yrität syödä hyvin säännöllisesti max. 3-4 tunnin välein. Mutta älä pelkää "ahmimista" - vaikka se on ahdistavaa, se on hyvin normaali ja tarpeellinenkin reaktio nykyisessä tilanteessasi. Se ei myöskään jatku ikuisesti. Jos asut isommassa kaupungissa, mene syömishäiriöliiton vertaistukiryhmään, siellä on yleensä hyvin osaavia ohjaajia ja saat vertaistukea. Myös terveydenhuollosta voi hakea apua, itse tosin olen siellä joutunut aina pettymään.
Kannattaa myös muistaa, että jos olet toipumassa alipainosta, niin painosi tosiaan tulee ja sen täytyykin nousta. Ja se on tässä tapauksessa vain hyvä asia. Syömishäiriöstä toipuville myös usein suositellaan, että bmi:n olisi hyvä olla hieman suurempi kuin normaalipainon raja. Näin mahdollisten repsahdusten koittaessa paino ei laske niin nopeasti alipainon puolelle. Joten myös muuttuneeseen kehoon ja korkeampaan painoon kannattaa yrittää jo nyt tottua ja psyykata itseään siihen, että se on positiivinen asia. Itse joudun edelleen kamppailemaan kehonkuvan ja muuttuneen vartaloni kanssa, mutta siitä huolimatta tiedän, että elämäni on siitä huolimatta paljon parempaa kuin silloin, kun yritin pakonomaisesti pitää painoni mahdollisimman alhaisena.
Nosto