Seurustelu 40+ - miltä pitäisi tuntua?

Minulla ensimmäinen suhde pitkän parisuhteen jälkeen, kumpikin ollaan yli nelikymppisiä. Melkein vuosi ollaan tapailtu ja mies on ihana ja meillä tuntuu menevän todella hyvin. Välillä kuitenkin kaipaan voimakkaampia tunteita hänen puoleltaan. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta harvoin jos koskaan tuntuu siltä, että olisin todella erityinen hänelle ja juuri se ihanin ihminen maailmassa, jonka kanssa hän haluaa olla, ei kenenkään muun. Hän on toki muutenkin huonompi näyttämään/sanoittamaan tunteitaan kuin minä itse olen (tai ei huonompi, mutta vähempisanainen), mutta mietin silti, voinko edes odottaa voimakkaampia tunteita enää tässä iässä? Hänelläkin useampi suhde takana - pitäisikö minun silti olla Se Oikea hänelle? Vai joko ne palavat rakkaudet on koettu, ja niiden jälkeen mennään laimeammissa tunnelmissa?

Onko teillä muilla vastaavassa iässä ja tilanteessa olevilla sellainen olo, että olette nyt vihdoin tavanneet sen parhaimman, oikeimman ihmisen? Ja pitäisikö siltä tuntua?