Revin juuri yksityiskohtaisen jouluruokaostoslistan tuhannen päreiksi
Mies valittanut valittanut valittanut, mäkämäkämäkä, hän ei ehdi salille, hän ei ehdi lenkille, mäkämäkämäkä. Revin ostoslistan paskaksi ja ilmoitin että joulu on peruttu, herra on hyvä ja harrastaa. Vituttaa niin paljon että pelkään että joku suoni poksahtaa. Vihaan tota paskaa ja tätä paskaa. Olishan se ollut liikaa vaatia, että herra katsoo lapsensa perään sen ajan että roudaan kaikki ruuat kotiin ja teen ne. Lapsi on niin pieni ettei tajua ettei joulu tullutkaan ja muutama kuva on jo otettu jossa on tonttulakki päässä, joten saa riittää sitten muistoksi ekasta joulusta. Itkettää tää paska.
Kommentit (83)
sympatiahali sulle! Oletko liian vaativa itsellesi? Miksi kaiken pitää olla Jouluna niin täydellistä?
Kyllä miehenkin tulee osallistua yhtälailla joulunlaittoon, tai ainakin lastenhoitoon jotta saat aikaa valmisteluihin...hän ehtii kyllä harrastelemaan sitten pyhien jälkeen tai vaikka tapaninpäivänä!
Otat lapsen mukaan kauppaan ja hoidat itse. Teet just mitä itse kaipaat jouluksi. Niin se vaan on, että äidin pitää opetella elämään perheenä yksin. Mä olen aina yrittänyt ajatella, että mitoitan kaikki hommat niin että pystyn ne toteuttamaan ikään kuin olisin yh. Eihän sitä koskaan tiedä, ja eipähän tarvi väitellä vastahakoisen äijäntyperyksen kanssa.
Uhkailet vaan. Kyllä teidänlaiset suorittajamammat tiedetään. Et kuitenkaan pysty pitämään uhkaustasi vaan järjestät hienon (omasta mielestäsi) joulun kuitenkin, vaikka itkua vääntäen mutta pitäähän se olla. Ja sit vielä itket sitä kun ei kukaan arvosta sun raatamista... Sori mutta en sääli sua yhtään.
Pistä mies kuriin. Siis tee se oikeasti.
Meillä meni kaksi ekaa vuotta lapsen synnyttyä niin, että miehen menot oli AINA tärkeämpiä kuin mikään muu. Mies teki pitkää päivää, minkä lisäksi hänellä oli monta aikaa vievää harrastusta. Kotona lähinnä nukkui. Minä hoidin koliikkivauvan, tein kotityöt, kävin kaupassa, hoidin kaikki juoksevat asiat. Mies ei joutanut hoitamaan lasta edes minun suihkussakäyntini ajan, vaan vauva piti sinnekin ottaa mukaan. En tuntenut käsitettä oma aika.
Valitin tuosta jatkuvasti, ei muutosta. Lopulta olin niin väsynyt, että sanoin miehelle, että haluan erota. Halusin. Mies tietysti kokeili vähän aikaa, että olenko tosissani, mutta kun tajusin, että olen, hän ilmeisesti ymmärsi asioiden tärkeysjärjestyksen.
Ei niin, että tilanne olisi vieläkään hyvä; hoidan edelleen kaiken 90-prosenttisesti. Mutta mies on sentään ruvennut yrittämään. Hän skippaa välillä omia menojaan perheen vuoksi ja antaa minulle joskus aikaa edes suihkussakäyntiin tai pieneen kävelylenkkiin. Mikä parasta, hän ottaa nykyään tosissaan kun huomaa, että minulla alkaa hermo kiristyä.
Tämän sanoma oli siis se, että älä ole liian kärsivällinen. Sanot miehelle, että jos salilla käynti on elämäsi tärkein asia, niin adios, saat jatkossa käydä ihan niin paljon kuin haluat mutta sinulla ei sitten enää ole perhettä.
mä olen viime viikosta saakka siivonnut, suunnitellut joulua HÄNEN suvullensa, ostanut HÄNEN puolestaan joululahjat, hoitanut HÄNEN lapsensa jne. töideni ohella. Hän istuu työttömänä kotona, jättää astiat pöydille, pyykit lattialle ("hei mä haluun nyt suihkuun, riisun itteni tähän keskelle lattiaa ja katon koska vaimo jaksaa nostaa ne ku mua ei huvita")sotkee kaiken mitä olen siivonnut, eikä auta mitenkään, ja sitten valittaa mulle, kun ei saa rauhassa katsoa telkkaria kun minä imuroin.
Meilläkin siis joulu peruttu. Taitaa olla koko suhde peruttu.
Ei täällä ole erityisesti siivottu, yleissiistiä vaan, kaapit ja muut normaalissa kaaoksessa. Jouluruuat oli tarkoitus tehdä, mutta mun on mahdotonta jonottaa niitä täpötäydessä marketissa tuon alle 1veen kanssa. En pysty myöskään tekemään niitä ruokia jos lapsi pyörii koko ajan jaloissa, joten olisin tarvinnut miehen apua. Mies ei ole tehnyt MITÄÄN joulun eteen, mä olen kirjoittanut kortit sen idiooteille sukulaisille ja ostanut lahjat kiittämättömille siskontytöille. Ja miehelle itselleen. Hän ei tietenkään ole mulle ja nyt kiukutteli myös siitä että hänen pitää ehtiä kauppaan ilman lasta myös. Miksei ostanut aiemmin, nyt ei enää ehdi kun on sukulaisvierailuja. Ruokia en voi ostaa enemmän ennakkoon kuin huomenna. No se siitä, mä lyön hanskat tiskiin, säästyypä rahat ruokien osalta.
ap
sympatiahali sulle! Oletko liian vaativa itsellesi? Miksi kaiken pitää olla Jouluna niin täydellistä? Kyllä miehenkin tulee osallistua yhtälailla joulunlaittoon, tai ainakin lastenhoitoon jotta saat aikaa valmisteluihin...hän ehtii kyllä harrastelemaan sitten pyhien jälkeen tai vaikka tapaninpäivänä!
Osta itsellesi herkkuja (siis ei välttämättä jouluun liittyviä) ja vietä kivaa vapaa-aikaa lapsen kanssa. Älä huomaa miestä, tehkööt tämä mitä tahtoo. Sano, että nyt ei keskustella, puhutaan joulun jälkeen tulevaisuudesta, herra on hyvä ja harrastaa tämän joulun.
Telkkarista tulee paljon katsottavaa, kirjojakin voi lukea eikä oikeastaan se lapsikin on aika kiva. Siirrä sänkysikin olohuoneeseen, niin mies saa nukkua rauhassa. Ehkä se joulupäivänä tajuaa, että vain sen saa, minkä on ansainnut.
mä olen viime viikosta saakka siivonnut, suunnitellut joulua HÄNEN suvullensa, ostanut HÄNEN puolestaan joululahjat, hoitanut HÄNEN lapsensa jne. töideni ohella. Hän istuu työttömänä kotona, jättää astiat pöydille, pyykit lattialle ("hei mä haluun nyt suihkuun, riisun itteni tähän keskelle lattiaa ja katon koska vaimo jaksaa nostaa ne ku mua ei huvita")sotkee kaiken mitä olen siivonnut, eikä auta mitenkään, ja sitten valittaa mulle, kun ei saa rauhassa katsoa telkkaria kun minä imuroin.
Meilläkin siis joulu peruttu. Taitaa olla koko suhde peruttu.
Käsittämätöntä hyväksikäyttöä. Sinuna en katselisi tuota enää päivääkään.
miksi helvetissä sä olet mitään joulukortteja lähetellyt? Entä miksi et pystyisi käymään kaupassa 1v:n kanssa. Kaupat eivät ole täpötäynnä, jos et nyt ihan ruuhka-aikaan mene. Aika avuttomalta vaikutat kyllä ja turhasta stressaajalta. Toivottavasti muutut ennenkuin lapsi kasvaa, jää lapselle muuten ikävät muistot jouluista, jolloin äiti oli aina pahalla päällä.
Otat lapsen mukaan kauppaan ja hoidat itse. Teet just mitä itse kaipaat jouluksi. Niin se vaan on, että äidin pitää opetella elämään perheenä yksin. Mä olen aina yrittänyt ajatella, että mitoitan kaikki hommat niin että pystyn ne toteuttamaan ikään kuin olisin yh. Eihän sitä koskaan tiedä, ja eipähän tarvi väitellä vastahakoisen äijäntyperyksen kanssa.
kyllä sen miehenkin pitää osallistua perheensä ja lapsiensa hoitamiseen!
mistä sinä tuon minä alistun-asenteen olet hankkinut, tuletko onnilliseksi miestäsi passatessa
vai tuletko sittenkin katkeraksi kun suhteessanne ei ole mitään tasa-arvoa vaan olet pelkkä kodinkone eikä miehesi edes arvosta sinua.
minkä kynnysmaton aseman lapsillesi opetatkaan jos ovat tyttöjä!
herää nainen! elämme tasa-arvon aikaa!
miksi helvetissä sä olet mitään joulukortteja lähetellyt? Entä miksi et pystyisi käymään kaupassa 1v:n kanssa. Kaupat eivät ole täpötäynnä, jos et nyt ihan ruuhka-aikaan mene. Aika avuttomalta vaikutat kyllä ja turhasta stressaajalta. Toivottavasti muutut ennenkuin lapsi kasvaa, jää lapselle muuten ikävät muistot jouluista, jolloin äiti oli aina pahalla päällä.
Menikö itseleivottu pulla väärään kurkkuun, kun luit, ettei joku muu selviäkään kaikesta? Onneksi olkoon, olet niin täydellinen, että voit arvostella muita. Toivottavasti joudut vielä tilanteeseen, josta et selviä ilman apua, ja toivottavasti sinua arvostellaan todella rankasti.
t. ei-ap
miehenne käyttäyvät niin kuin te olisitte heidän äitejään ja äidithän tunnetusti hoitavat kaiken heidän puolestaan. Miksi te teette niin?
Nyt vähän asennetta, nainen. Ensinnäkin: relaa ja mieti, mitä sinä haluat. Älä yritä mitään koti-idyllijoulua, jos kerta mies ei ole mukana. Toiseksi: aamusta heti kauppaan lapsen kanssa, ei siellä silloin jonoja ole. Kotona muksu istumaan viereen, kun värkkäät, syötä sille maissinaksuja ja illistele, laula, viihdytä samalla kun teet. Ostat valmistaikinaa etkä tee mitään koko suvun määriä. Pääasia että saat tehtyä ne jutut, mitä itse joulusta eniten haluat. Jätä mies tekemään mitä lystää.
pidä naisen yksinää tehdä kaikkea joulun eteen tietystikään, mutta on se silti uusavutonta, jos ei pysty käymään kaupassa yhden alle 1-vuotiaan kanssa.
Mitäs jos kaikk ieivät ota itselleen joulusta niin isoa HARRASTUSTA. Miehesi haluaa harrastaa joulua ja sinä joulun hössötystä. Kummallekin se riemu suotakoon mitä harrastaa tahtoo, mutta ei tarvitse toista silti pakottaa.
siitä olen samaa mieltä että ihan on miehen turha kiukuta jollei pääse kauppaan ilman lasta, voihan sullakin olla jumppa tms. harrastus. Tuollaiset pitää aina sopia ajoissa kun on tiedossa kyläilyjä ja aikataulutettua ohjelmaa perheellä.
Mitä tulee niihin ruokajuttuihin, niin äkkiähän nuo nyt hairasee vaikka laspenkin kanssa. Aamulla heti kasilta markettiin, sieltä kinkut, laatikot, valmissalaatit, kalat ja torttutaikinat kyytiin, mitä nyt ikinä jouluruokia tahdotakaan itse sitten tehdä. Jollei matka markettiin ole merkittävä, niin tunnissa siitä selviät, tod. näk. jo ennen vauvan ekoja päikkyjä.
Nyt Relax vaan, kysehän on vain ruuista, ei koko joulusta. Sinulla on nyt vaan varmasti joku koti-perheidylli-kiiltokuvajoulun suoritus päässyt vähän valtaamaan päämääriä. Jos kuitenkin ihan oikeasti mietit että mitä minimissään on oltava että tuntuu joululta, niin tunnelma, rento olo, jotain pientä juhlavuutta ja vähän tavallista ateriaa monipuolisemmin tarjottavaa. Niitä perinteisiä. Mitä lahjoihin tulee, niin miksi ihmeessä puolisot niin kovasti laukkaavat toisilleen lahjojen perässä, jos ehtii hyvin, niin ok, mutta jos tulee stressiä niin ei ole iso vaiva kirjoittaa korttiin "lahjakorttia oman kullan hierontaan" tai lahjakorttia omaan kynttiläillalliseen tai "lahjakortti suursiivoukseen" tai jotain ei-tavaraa. Varmasti se kuitenkin ilahduttaa ihan siinä missä emäntää aamutakki tai isäntää slipoveri tms. "tarpeellinen".
Ihan oikeasti, tunnin marketreissu joka ajoittuu ei-ruuhka-aikaan, on ihan riittävä ja kas, niin on hankinnat tehty. kotona riittää tavan viikkosiivous, kevyt koristelu ja rojut pois, komerot ehtii myöhemmin sitten. Mieluisaa musiikkia (joulu- tai muuta) soimaan, rento asenne ja leppoisaa yhdessä olemista, siitähän se joulu on tehty :)
Otat lapsen mukaan kauppaan ja hoidat itse. Teet just mitä itse kaipaat jouluksi. Niin se vaan on, että äidin pitää opetella elämään perheenä yksin. Mä olen aina yrittänyt ajatella, että mitoitan kaikki hommat niin että pystyn ne toteuttamaan ikään kuin olisin yh. Eihän sitä koskaan tiedä, ja eipähän tarvi väitellä vastahakoisen äijäntyperyksen kanssa.
Jestas mitä vätyksiä te paapotte.
vaan itselleni ja lapsille. En minä mihinkään alistu, vaan hoidan omat ja lasten asiat. Mies saa hoitaa omansa. En siis pyykkää miehen vaatteita, en siivoa sen sotkuja yms.
Minä nimenomaan en ole riippuvainen miehestäni, vaan tulen minä tahansa päivänä toimeen ilmankin. Mikään arjessa ei kaadu miehen puuttumiseen. Ja mies on huomannut kyllä tämän itsekin, yllättäen on alkanut osallistua kotiasioihin, kun on tajunnut, että häntä ei oikeastaan tarvita.
kyllä sen miehenkin pitää osallistua perheensä ja lapsiensa hoitamiseen!mistä sinä tuon minä alistun-asenteen olet hankkinut, tuletko onnilliseksi miestäsi passatessa
vai tuletko sittenkin katkeraksi kun suhteessanne ei ole mitään tasa-arvoa vaan olet pelkkä kodinkone eikä miehesi edes arvosta sinua.
minkä kynnysmaton aseman lapsillesi opetatkaan jos ovat tyttöjä!
herää nainen! elämme tasa-arvon aikaa!
Teillä on kasvun paikka ja seon ihan normaalia. Nyt on aika opetella viettämään joulua yhdessä perheenä ja muodostaa teidän perheen joulunviettotavat. Jos mies ei ymmärrä tätä auta häntä lempeästi. Ihmiset eivät aina ajattele kaikesta samallatavalla.
1. Rauhoitu
2. Pohdi, mikä sinulle riittää, mitä ainakin tahdot jotta joulu tulisi sinullekin.
3. Kysy mieheltä, millaisen joulun hän haluaaa viettää ja millaisia perinteitä tuoda kotiinne
4. keskustelkaa, kerro omista toiveistasi mutta älä syyttele, mieluumin kehu jotakin asiaa miehessäsi ja kerro että olet onnellinen kun saat viettää joulun hänen kanssaan
5. ymmärrä, että todella todella todella monessa perheessä riidelään kaikista jouluista ja lomista yms asioista, se on ikävää mutta paljastaa että pitäisi yhdessä keskustella ja pohtia asioita
6. onnea matkaan, selvit kyllä!!
Mitäs jos kaikk ieivät ota itselleen joulusta niin isoa HARRASTUSTA. Miehesi haluaa harrastaa joulua ja sinä joulun hössötystä. Kummallekin se riemu suotakoon mitä harrastaa tahtoo, mutta ei tarvitse toista silti pakottaa.
siitä olen samaa mieltä että ihan on miehen turha kiukuta jollei pääse kauppaan ilman lasta, voihan sullakin olla jumppa tms. harrastus. Tuollaiset pitää aina sopia ajoissa kun on tiedossa kyläilyjä ja aikataulutettua ohjelmaa perheellä.
Mitä tulee niihin ruokajuttuihin, niin äkkiähän nuo nyt hairasee vaikka laspenkin kanssa. Aamulla heti kasilta markettiin, sieltä kinkut, laatikot, valmissalaatit, kalat ja torttutaikinat kyytiin, mitä nyt ikinä jouluruokia tahdotakaan itse sitten tehdä. Jollei matka markettiin ole merkittävä, niin tunnissa siitä selviät, tod. näk. jo ennen vauvan ekoja päikkyjä.
Nyt Relax vaan, kysehän on vain ruuista, ei koko joulusta. Sinulla on nyt vaan varmasti joku koti-perheidylli-kiiltokuvajoulun suoritus päässyt vähän valtaamaan päämääriä. Jos kuitenkin ihan oikeasti mietit että mitä minimissään on oltava että tuntuu joululta, niin tunnelma, rento olo, jotain pientä juhlavuutta ja vähän tavallista ateriaa monipuolisemmin tarjottavaa. Niitä perinteisiä. Mitä lahjoihin tulee, niin miksi ihmeessä puolisot niin kovasti laukkaavat toisilleen lahjojen perässä, jos ehtii hyvin, niin ok, mutta jos tulee stressiä niin ei ole iso vaiva kirjoittaa korttiin "lahjakorttia oman kullan hierontaan" tai lahjakorttia omaan kynttiläillalliseen tai "lahjakortti suursiivoukseen" tai jotain ei-tavaraa. Varmasti se kuitenkin ilahduttaa ihan siinä missä emäntää aamutakki tai isäntää slipoveri tms. "tarpeellinen".
Ihan oikeasti, tunnin marketreissu joka ajoittuu ei-ruuhka-aikaan, on ihan riittävä ja kas, niin on hankinnat tehty. kotona riittää tavan viikkosiivous, kevyt koristelu ja rojut pois, komerot ehtii myöhemmin sitten. Mieluisaa musiikkia (joulu- tai muuta) soimaan, rento asenne ja leppoisaa yhdessä olemista, siitähän se joulu on tehty :)
Juu, ihan sujuvasti perustelet, miten ap saa kaiken hoidettua. Mutta miksi miehen ei tarvitse osallistua mihinkään? Mitä jos ap lähtisi salille, jättäisi vauvan ukolle ja sanoisi, että hoidapa meille joulu?
Nyt mammat ryhtiä! Ei eletä 1800-lukua.
Voimia