Lue keskustelun säännöt.
Onko erityisopettajan työ ns. rauhallisempaa kuin luokanopettajan?
11.01.2024 |
Kysymys on otsikossa. Olen maisterivaiheen luokanopettajaopiskelija ja koen luokassa olemisen kuormittavaksi esimerkiksi melun vuoksi. Liittynee omaan rauhalliseen luonteeseen. Laaja-alainen erityisopettaja on muutaman lapsen kanssa kerrallaan, mutta onko työ kuitenkin henkisesti kuormittavampaa kuin luokanopettajan? Kiitos
Kommentit (21)
No se on erilaista.
"Muutama oppilas" tarkoittaa sitä, että ne ovat juuri niitä kenellä on vaikein keskittyä. Ja kun ne laitetaan yhdessä pieneen tilaan niin ei ne välttämättä ole mitään rauhallisia tunteja. Erityisopettajankin työnkuva on muuttunut ja tukea pyritään antamaan luokassa eikä viemällä oppilaita pois luokasta.
Tavallaan se on kuormittavampaa kun on joka tunti eri luokassa, mutta toisaalta se nyt helpottaakin kun saa vaihtaa ympäristöä. Eikä ketään tarvitse katsella kyllästymiseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan ryhmästä ja siitä mitä kuormittuu. Oman lapseni erityisluokassa (alakoulu) on pääasiassa rauhallinen tunnelma eikä meluisaa. (Oma lapseni on muiden syiden lisäksi juuri siksi siellä, että kuormittuu liiasta ärsykkeistä.)
Toisaalta luokalla on myös lapsi, joka vaatii ilmeisesti päivittäin kiinnipitämistä, joka voi olla raskasta opettajalle, varsinkin jos tällaisia lapsia olisi useampi.)
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita pohdin tausta-ajatuksena opiskella myös erityisopettajaksi. Olisiko se introvertille sopivampi ammatti?
Ap
Jos tekee mieli lokeroida ihmisiä (esim. introvertiksi) niin sillä asenteella sinusta tulee huono erityisopettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollinen tuleva työsi erityisopettajana olisi varmasti helpompaa, jos taideaineiden arvostus palaisi ja niiden määrää lisättäisiin. Myös käsityöt kunniaan. Käsillä tekeminen lisää keskittymiskykyä ja taideaineiden parissa voi käsitellä tunteita, ja nekin lisäävät keskittymiskykyä. Molemmat tuottavat pitkäjänteistä tekemistä.
Mitä pahaa siinä on, jos sanoo itseään introvertiksi? Introverttina opettajan työ voi olla kuormittavaa, juurikin sen melun ja hektisyyden takia. Introverttejä tarvittaisiin kouluissa. Opettajat itse ovat monesti sosiaalisia, eivätkä kyllä yhtään tajua sitä, että joku ei oikeasti pysty tai halua tutustua siitä vaan 60 uuteen luokkakaveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita pohdin tausta-ajatuksena opiskella myös erityisopettajaksi. Olisiko se introvertille sopivampi ammatti?
Ap
Jos tekee mieli lokeroida ihmisiä (esim. introvertiksi) niin sillä asenteella sinusta tulee huono erityisopettaja.
Hän sentään lokeroi vain itsensä. Sinä taas lokeroit ja lyttäsit täysin tuntemattoman ihmisen. Mitä arvelet, mihin ammattiin sopisit?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on, jos sanoo itseään introvertiksi? Introverttina opettajan työ voi olla kuormittavaa, juurikin sen melun ja hektisyyden takia. Introverttejä tarvittaisiin kouluissa. Opettajat itse ovat monesti sosiaalisia, eivätkä kyllä yhtään tajua sitä, että joku ei oikeasti pysty tai halua tutustua siitä vaan 60 uuteen luokkakaveriin.
Ainakin laaja-alaisen erityisopettajan työ on yltiösosiaalista, joten sitä kannattaa pohtia. Erityisopettajalla viikottain käyviä oppilaita on helpostikin 60-80, ja jokaisen huoltajiin on oltava jonkinlaisessa yhteistyössä. Yhteistyökumppaneita varsinkin yläkoulussa on opettajista väkisinkin useita kymmeniä, joiden kanssa on jatkuvasti tehtävä yhteistyötä, on aineenopettajat, luokanohjaajat, kuraattori, opo jne.
Välituntivalvonnat ym. tilanteet on ihan samat kuin muillakin, meluisat käytävät ja ruokailut, kiirettä. Ja tosiaan joissakin kouluissa ei ole edes erityisopettajan työtilaa, vaan on tarkoitus tehdä työtä samanaikaisopettajana. Työpäivän jälkeen on jatkuvasti oppilaspalavereja, joissa huoltajat, voi olla monenlaista verkostoa jne. Joten sanoisin, että erityisopettajan työssä sosiaalisuus on ehkä se tärkein ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus tärkein ominaisuus? Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole tuota mieltä.
Introverttina koulunkäynninohjaajana sanoisin, että erityisopettajan työ olisi itselle mukavampaa. Vaikka haasteellisia oppilaita on, niin on silti helpompi kontrolloida pienluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus tärkein ominaisuus? Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole tuota mieltä.
Olen laaja-alainen erityisopettaja. Olen kyllä myös sitä mieltä, että sosiaaliset taidot ja se, että jaksaa päivittäin valtavaa sosiaalista kuormitusta ovat juuri erityisopettajalle tärkeitä ominaisuuksia. Peruspäivänä kohtaan läheisesti noin 40 oppilasta ja teen yhteistyötä ehkä parinkymmenen aikuisen kanssa. Ja sama toistuu eri henkilöiden kanssa joka päivä. Ja tähän en laske huoltajapuheluita enkä palavereja. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja jokaisen kanssa tulee yhteistyön toimia kunnioittavasti ja rakentavasti, oppilaan asioita edistäen. Joten pidän sosiaalisuutta erittäin tärkeänä. Tottakai erityisopettajalla pitää olla myös rautainen ammattitaito, mutta sehän tulee koulutuksen myötä ja työtä tehdessä, eli tässä mielipiteessäni en käsittele ammattitaitoon liittyviä asioita, vaan vastaan vaan aloittajan pohdintaan.
Hyvä kysymys. Riippuu tosiaan paljon ryhmästä. Itse olen epäpätevänä tehnyt sijaisuuksia, ja minulle laaja-alaisena erityisopettajana toimiminen sopii. Vähemmän suunnittelua ja ehtii paremmin olemaan läsnä.
Luokanopettajana usein pitää tasapainoilla hyvien ja vaikeiden oppilaiden tarpeiden välillä. Inkluusiosta johtuen myös isossa luokassa on erityisoppilaita, ja sen päälle vielä kaikki muut. Lisäksi on niitä, jotka eivät ole erityisoppilaita, mutta ovat silti hankalia.
Toisaalta laaja-alaisena on tietysti myös haastavia tilanteita. Erittäin hankalia tapauksia, joiden kanssa saa laittaa kaiken peliin. Esim. Oppilas, joka ei puhu, oli itselleni vaikea. Kun lopulta sain sen puhumaan, se oli todella palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille hyvistä huomioista ja asiallisista kommenteista!
Kummassakin työnkuvassa on varmasti puolensa. Olen kokenut haasteeksi nimenomaan tasoerot ja eriyttämisen. Pienryhmässä kaikki saisivatkin keskittyä omaan tahtiinsa oppimiseen. Itselleni esimerkiksi ryhmätyöt ovat olleet työläs tapa oppia. Erilaisuuden olen aina kokenut kiehtovana. En ole perinteinen opettaja-luonne, jos niin voi sanoa.
Opettajan työtä tehdään mielestäni ennen kaikkea koulutuksella ja kokemuksella eli asiantuntijuudella. Jokaisella on oma persoonallisuutensa ja hyvä niin. Tärkeintä on olla hyväntahtoinen ja tasapuolinen kaikkia oppilaita kohtaan.
Ap
Pätevistä laaja-alaisista erityisopettajista ja erityisluokanopettajista on todella pulaa, joten sijaiseksi pääsee kyllä. Voisithan kohta valmistumisesi jälkeen kokeilla erityisopettajan työtä, niin tietäisit, olisiko se sinun juttusi.
Elan työ on yhä enemmän konsultointia ja samanaikaisopetusta. Ehkä erityisluokka voisi sopia paremmin, mutta sen tulisi olla sitten joku tietty esim. sli tai autismi eikä ns. monimuoto. Kannattaa myös huomioda, että elan opetusvelvollisuus on 24 h ja kaikki tunnit äikkää, matikkaa, kieliä eli ei ole taito- ja taideaineita keventämässä. Kaikki palaverit ja paperityöt tuohon päälle vielä. Ei ole kevyttä työtä ja stressiä riittää. Palkitsevaa kyllä parhaimmillaan.
Ap tässä. Olisikohan joku tänään linjoilla..
Tarvitseeko siihen todella maisteritason koulutuksen? Siis hyvä jos näin on, mutta olen kummastellut kun tuttuni tekee amispohjalta sijaisuutta?!
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko siihen todella maisteritason koulutuksen? Siis hyvä jos näin on, mutta olen kummastellut kun tuttuni tekee amispohjalta sijaisuutta?!
Oletko tosissasi?
Näitä asioita pohdin tausta-ajatuksena opiskella myös erityisopettajaksi. Olisiko se introvertille sopivampi ammatti?
Ap