Asenteiden koventuminen yhteiskunnassa

Olen huomannut itsessäni piirteen, että viime aikoina oma asenteeni on alkanut yhä enemmän ja enemmän muistuttaa "minä, minä, minä ja vielä minä" -asennetta. Eli siis minulle kaikki ja vielä mielellään niin, että otetaan muiltakin vähän vielä lisää minulle. Kyse ei ole edes oikeasta tarpeesta tai välttämättömyydestä, vaan ihan vain siitä, että se on mahdollista ja totta kai enemmän on aina enemmän, jos se tulee minulle. Ja pätee aika lailla kaikkeen... Rahaan, ruokaan, asumiseen, omaisuuteen, henkiseen pääomaan, mihin tahansa kunhan vain minulla on enemmän kuin muilla. No, en sinällään ihmettele tätä, asennekasvatus on alkaa sieltä, mistä isot edellä, sieltä pienet perässä. Ja empatia ei mielestäni enää edes kuulu yhteiskuntaan, so last season. Tämä voisi olla provo, mutta kun ei edes ole. MIksi olisin kiinnostunut muista, kun muutkaan eivät ole kiinnostuneet MINUSTA? Mutta kannattanee pitää mielessä, että tämä minä ensin -asenne on voimassa myös silloin kun kyse on minun työehdoista sekä palkasta...