Kaverin elämä pelkkää kriisiä, miten olla kaveri?

Kaverin elämä tuntuu olevan pelkkää kriisiä milloin minkäkin asian vuoksi. Hänellä on siis meneillään aina joku kuvio tai ongelma mikä hallitsee hänen elämäänsä ja tuntuu olevan ainoana tämän mielessä. Nyt se on riita hänen siskonsa kanssa.

Kaverin molemmat biologiset vanhemmat on kuolleet tämän ollessa lapsi, mutta kaveri on asunut isäpuolensa ja tämän puolison kanssa lähes koko lapsuutensa ihan tavallisessa perheessä mihin kuuluu vanhemmat ja lapset. Hänen elämänsä on ollut taloudellisesti turvattua ja hänellä on paljon läheisiä. Silti hän etsii näistäkin kaikenlaista kriisiä aina uudestaan vaikka on jo kolmekymppinen.

Mietin että onko mitään järkeä edes yrittää olla kaveri kun se kaveruus tuntuu aika yksipuoliselta? Muiden pitää olla olemassa ja aina saatavilla häntä varten mutta ei toisinpäin.