Perheen perustaminen ulkomaalaisen kanssa

Itse olen aviossa venäläisen miehen kanssa ja pari lastakin on. Miehellä on sukulaisia Venäjällä ja Ukrainassa. Hyvin olemme selvinneet ja minun sukulaiseni ovat olleet apuna. Sota tietenkin on  aiheuttanut elämäämme suurta stressiä, mutta sen kanssa vain on nyt elettävä. Sukuloimme tällä hetkellä ainoastaan Suomen sisällä. Miehellä oli jo työpaikka kun tapasimme ja suomenkielen opiskelu sujuu hyvin. 

Olen toista kertaa Keski-Eurooppalaisen miehen kanssa aviossa. Ekalla kertaa miehen suku oli pahin, miniää ei hyväksytty, kun puhuin aluksi englantia, enkö maan kieltä.

Eron tullessa miehen suku oli niin miehen eteen, että tyhjensivät yhdessä pankkitilit ja talon samaan kertaan.

Ulkomaalaisena minulla oli vaikeaa, kun ei ollut tukea. Jaloilleni kuitenkin pääsin ja rakensin sitten palattuani Suomeen oman talon itselleni.

Toisen kerran olen täällä ulkomailla ja nyt olen kokeneempi niin työelämässä täällä, kuin itsevarmempi liitossa ja muihinn ihmisiin nähden.

Ehkä kaverisi haluaakin takaisin omaan maahansa? Mitä sitten teet?

Sinun kannattaa lukea näitä kokemuksia.

Ei ongelmaa, sillä minä olin se, joka otti paikallisen.

Niin, jatkan tuosta matkustamisesta. Matkustaminen  oli useaan kertaan vuodessa, ja mikä kauhea rahasumma ja lomat siihen menee. Mutta on siinä oma viehätyksensä.

Jaksatko olla miehen sukulaisten kanssa ja elää heidän elämäänsä. Tuskin hotellissa asuisitte. Minä ainakin miehen  vanhempien kotona olen asunut lomalla ollessamme.

Ap, niin kauan kun perustat sen Suomessa olet vahvoilla. Jos toisen maassa, olet heikoilla ulkomaalaisena.

Mies on britti ja hänen vanhemmat asuu siellä. Myös toinen omista vanhemmistani asuu siellä ja samoin sisarukseni perheineen. Me asumme miehen kanssa Suomessa. Täällä asuu Myös äitini ja veljeni perheineen sekä äidin puolen suku. Molemmilla on työt ja ystäviä täällä, mutta ystäviä on toki myös Britanniassa.

Kyllähän siellä usein käydään kun kolme neljästä isovanhemmasta asuu siellä, mutta eipä matka ole oikein mitään. Se harmittaa eniten että muut isovanhemmat on siellä kaukana, mutta onneksi he kaikki käy mielellään myös täällä. Meillä on äidistä, veljen perheestä ja ystävistä koostuva ihan hyvä turvaverkosto Suomessakin. Yhteydenpito Britanniassa asuviin sukulaisiin tapahtuu myös puhelimitse ja somen kautta. Videopuhelut useamman kerran viikossa varsinkin nyt kun lapsi on vauva ja kuvia ja kuulumisia lähetetään tietenkin.

Suhde on rikkaampi, mutta haastavampi.

Todennäköisesti joudut tosiaan sopeutumaan puolison kotimaassa vietettyihin lomiin vähintään kerran vuodessa, parasta siis tykätä maasta ja sen kulttuurista. Kielitaito pitäisi kyllä oppia, muuten on haastavaa olla osa puolison perhettä ja tuntea olo kotoisaksi. Muut lomamatkat pitää usein unohtaa, koska kahteen matkaan ei aina ole varaa ja kumppani ymmärrettävästi haluaa tavata perhettään ainakin kerran vuodessa.

Lapsista tulee myös molempien maiden kansalaisia, kyllä sen eron huomaa ihan täysin suomalaisiin lapsiin temperamentin osalta. Lapset myös kokevat useimmiten vahvasti olevansa kahdesta eri maasta, eivät täysin suomalaisia. Tämä on sekä rikkaus että haaste.

Kumppanisi saattaa myös jossain vaiheessa haluta palata kotimaahansa, oletko valmis miettimään muuttoa toiseen maahan?

Onko kumppanisi uskonnollinen? Etelän maat ovat pääsääntöisesti katolilaisia ja moni perhe on aika uskonnollinen, ainakin lasten osalta tulee vastaan erilaisia tapoja ja perinteitä.

Myös kasvatusmallit ovat todennäköisesti hyvin erilaisia ja saattaa aiheuttaa haasteita perhe-elämässä.

Jos tulisi ero ja puoliso muuttaa kotimaahansa, lapsilla on edelleen oikeus molempaan vanhempaansa. 

Suosittelen miettimään tarkoin haluatko perustaa perhettä ulkomaalaisen miehen kanssa. Olen nähnyt kaikenlaisia lopputuloksia. Toki suomalaisetkin eroavat ihan yhtä paljon, mutta eron jälkeinen elämä on kyllä huomattavasti haastavampaa, jos lasten toinen vanhempi on ulkomaalainen. Toisaalta elämä on ihanan rikasta ja kulttuurien sekoitus tuo elämään vähän enemmän väriä.

-15 vuotta naimisissa ulkomaalaisen kanssa

Ei kai nyt elämänkumppania päätetä lomasuunnitelmien ikävyyden tai mukavuuden perusteella. 

jos se on muslimi, niin mieti vielä

Työkaverini oli naimisissa afgaanin kanssa. Ei ole enää, mutta hän on nyt vainaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt elämänkumppania päätetä lomasuunnitelmien ikävyyden tai mukavuuden perusteella. 

No kyllä päätetään. Siksi en itse esim. tanssinut häitä Moskovassa enkä Bagdadissa.

Rannalla ja sisämaassa asuvan kanssa helpompaa. Ulkomaahan tarvitsee monesti veneen jos ei ole siltaa tai lossia.

Minä olen naimisissa Thaimaalaisen naisen kanssa ja hän käy töissä siivoojana ja vapaa-ajoillaan poimii marjoja lisätuloja saadakseen. Miksi häntä saa nimitellä ja haukkua mutta kun teidän työtävieroksuvia savunahkojanne arvostelee on rasisti?

Puhun puolison kieltä ja arvomaailmamme ovat hyvin yhteensopivat. Lisäksi tulen itse asiassa paremmin toimeen hänen perheensä kanssa kuin omani, jossa on paljon jääriä suomalaisia. Suomi on kuitenkin mielestämme parempi maa asua ja kasvattaa lapsia ja puolisoni haluaa asua täällä (mitä kyllä välillä ihmettelen, kun ulkomaalaisvastaisuus on välillä niin vahvaa). Mikä tarkoittaa noin 4-6 tunnin matkustamista hänen perheensä luo. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puhun puolison kieltä ja arvomaailmamme ovat hyvin yhteensopivat. Lisäksi tulen itse asiassa paremmin toimeen hänen perheensä kanssa kuin omani, jossa on paljon jääriä suomalaisia. Suomi on kuitenkin mielestämme parempi maa asua ja kasvattaa lapsia ja puolisoni haluaa asua täällä (mitä kyllä välillä ihmettelen, kun ulkomaalaisvastaisuus on välillä niin vahvaa). Mikä tarkoittaa noin 4-6 tunnin matkustamista hänen perheensä luo. 

Ap

Kuole pois.

Vierailija kirjoitti:

Puhun puolison kieltä ja arvomaailmamme ovat hyvin yhteensopivat. Lisäksi tulen itse asiassa paremmin toimeen hänen perheensä kanssa kuin omani, jossa on paljon jääriä suomalaisia. Suomi on kuitenkin mielestämme parempi maa asua ja kasvattaa lapsia ja puolisoni haluaa asua täällä (mitä kyllä välillä ihmettelen, kun ulkomaalaisvastaisuus on välillä niin vahvaa). Mikä tarkoittaa noin 4-6 tunnin matkustamista hänen perheensä luo. 

Ap

No sitten en miettisi liikoja, anna mennä vaan! :)

Kaksikulttuurisuus perheessä on iso rikkaus ja itse rakastan pitkiä lomia puolison kotimaassa. Olen myös asunut maassa itsekin, joten maa ja tavat ovat tuttuja. Lapsille on iso rikkaus puhua kahta äidinkieltä ja saada kaksi kotimaata. 

- sama, 15v naimisissa ulkomaalaisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun puolison kieltä ja arvomaailmamme ovat hyvin yhteensopivat. Lisäksi tulen itse asiassa paremmin toimeen hänen perheensä kanssa kuin omani, jossa on paljon jääriä suomalaisia. Suomi on kuitenkin mielestämme parempi maa asua ja kasvattaa lapsia ja puolisoni haluaa asua täällä (mitä kyllä välillä ihmettelen, kun ulkomaalaisvastaisuus on välillä niin vahvaa). Mikä tarkoittaa noin 4-6 tunnin matkustamista hänen perheensä luo. 

Ap

Kuole pois.

Sepä oli rohkaisevasti sanottu.