Jos joku ihminen vaikuttaa ikäistään nuoremmalta, niin osaatko sanoa mistä se johtuu???
jos ei nyt puhuta ulkonäöstä vaan käyttäytymisestä. Mietin koska mulle on usein sanottu, että vaikutan ikäistäni nuoremmalta, esim kirjoitettu ihan potilaskertomuksiin. En ottanut silloin tota ihan tosissani, mutta sitten huomasin että muut samanikäiset kuin minä ja vähän vanhemmat käyttäytyvät myös mua kohtaan suojelevasti. Esim luullaan, etten osaisi pitää puoliani, vaikka mitään tuollaista ei ole tapahtunut. Osaan kyllä pitää puoleni vaikka hiljainen ja herkkä olenkin.
Kommentit (20)
Jos vaikka tunget kyniä nenään tai piereskelet estoitta
Joko pukeudut kuin teini tai käyttäydyt kuin lapsi
Kyllä osaan...
Ihmisiä on kuin muurahaisia
ne loputonta polkuansa taivaltaa
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia
Niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen
Niin kahta samanlaista eipä ois
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyteen
Häneltä monta ystävyyttä jääkin pois
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Jokainen elämä on tärkeää
Jokainen ihminen vain elää hetken sen
Sen minkä kohtalo on hälle määräävä
Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri mi aarteen piilottaa
Ei koskaan kaupittele muille kalleintansa hän
Pois hopeoista kaikki tahrat kiillottaa
Lämmitä siis kalleintasi ystävää
Kun suuri aarre sulle suotu on
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää
Kun kerran hautakumpu umpeen luotu on
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Jokainen elämä on tärkeää
Jokainen ihminen vain elää hetken sen
Sen minkä kohtalo on hälle määräävä
Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Jokainen elämä on tärkeää
Jokainen ihminen vain elää hetken sen
Sen minkä kohtalo on hälle määräävä
Riittää että on kiltti, hiljainen ja epävarman oloinen. Mua luullaan kaikkialla nuoremmaksi, ihan kaikkialla ja kaikenikäisten toimesta, juuri tästä syystä. Toki olen myös nuoren näköinen sekä kasvoista että vartalosta, mutta ei johdu yksin ulkonäöstä.
N40
Vierailija kirjoitti:
Jos olet arka, ujo ja hiljainen?
No entä jos on vain sellainen luonteeltaan?
Kai se on jonkinlaista teinimäisyyttä, keskenkasvuisuutta. Ehkä joku nuorten parissa vaikka koulussa työskentelevä voisi avata konkreettisemmin esimerkein.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlaista teinimäisyyttä, keskenkasvuisuutta. Ehkä joku nuorten parissa vaikka koulussa työskentelevä voisi avata konkreettisemmin esimerkein.
No mielestäni ainaki käyttäydyn ystävällisesti, en tiedä mitä teinimäisyys tarkoittaa, Kovaääninen en todellakaan ole enkä hölöttäjä, tai huono käytöstapainen, eikö useat teinit ole sellaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlaista teinimäisyyttä, keskenkasvuisuutta. Ehkä joku nuorten parissa vaikka koulussa työskentelevä voisi avata konkreettisemmin esimerkein.
No mielestäni ainaki käyttäydyn ystävällisesti, en tiedä mitä teinimäisyys tarkoittaa, Kovaääninen en todellakaan ole enkä hölöttäjä, tai huono käytöstapainen, eikö useat teinit ole sellaisia?
Voihan se ehkä myös olla jonkinlaista lapsekkuutta, josta esimerkkinä tulee mieleen Anniina Valtonen. Sellainen ilmeikäs, liikkuvainen, avoimen ja tunteensa näyttävän oloinen ihminen. "Aikuinen ihminen" ehkä tavallisesti keskustellessa on aika vähäeleinen ja ilmeet hallittuja, mutta lapset ilmehtivät, keimailevat (en tarkoita seksuaalisessa mielessä) ja ovat enemmän ruumiillisesti eläväisiä. Ja voihan tämä varmasti näkyä toisinkin päin, ei pelkästään tuollaisena positiivisena pirskahtelevuutena. Ehkä aikuisuuteen yhdistetään jonkinlainen hallittuus ilmeissä, eleissä ja olemuksessa.
Yhdestä kaverista oli lääkäri kirjoittanut, että antaa ikäistään nuoremman vaikutelman. En voi tietysti olla varma mitä lääkäri ajatteli, mutta ainakin kaveri vilkuilee vähän väliä puhelimen kamerasta onko meikit ja tukka hyvin, kiroilee ja on puheissaan melkoisen avoin, sellaisella aika rajattomalla tavalla. Hänestä sanoisin itse, että teinimäinen, vaikka hän on nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on jonkinlaista teinimäisyyttä, keskenkasvuisuutta. Ehkä joku nuorten parissa vaikka koulussa työskentelevä voisi avata konkreettisemmin esimerkein.
No mielestäni ainaki käyttäydyn ystävällisesti, en tiedä mitä teinimäisyys tarkoittaa, Kovaääninen en todellakaan ole enkä hölöttäjä, tai huono käytöstapainen, eikö useat teinit ole sellaisia?
Voihan se ehkä myös olla jonkinlaista lapsekkuutta, josta esimerkkinä tulee mieleen Anniina Valtonen. Sellainen ilmeikäs, liikkuvainen, avoimen ja tunteensa näyttävän oloinen ihminen. "Aikuinen ihminen" ehkä tavallisesti keskustellessa on aika vähäeleinen ja ilmeet hallittuja, mutta lapset ilmehtivät, keimailevat (en tarkoita seksuaalisessa mielessä) ja ovat enemmän ruumiillisesti eläväisiä. Ja voihan tämä varmasti näkyä toisinkin päin, ei pelkä
No olen tuon vastakohta en ole ilmeikäskään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet arka, ujo ja hiljainen?
No entä jos on vain sellainen luonteeltaan?
No sitten olet sellainen. Se on ihan ok.
Herätät toisissa empatiaa. Olet kiltti, empaatinen ja ystävällinen ja toiset haluavat jakaa sen saman tunteen kanssasi.
Jos olisit vihainen, empatiakyvytön ja käyttäisit rumaa kieltä, tuskin kukaan edes haluaisi olla lähelläsi.
Sinussa on karismaa. Karismaattinen ihminen saa aina huomiota, empatiaa ja ystävällisyyttä osakseen.
Jos otetaan joku julkisuuden henkilö, niin esim. Paula Koivuniemestä tai Katri Helenasta yksikään lehti ei ole kirjoittanut rumasti tai suuria skandaaleita, toisin kuin monesta muusta, vaikka molemmat vuosikymmeniä julkisuuden valokeilassa.
Hymyily ja nauraminen, nuorten puhetapa (joku Tiktok-slangin käyttäminen vaikkapa), jatkuvasti liikkeessä oleminen.
Kevyt askel, liikehdintä hypähtelevää tai tanssahtelevaa. Hymyilee ja kikattaa. Elehtii vilkkaasti. Pukeutuu laosenomaisesti. Pyörät pienet kasvot ja ihmettelevä ilme. Lyhyt, muodoton, vaalea.
Viaton, yksinkertainen, konkreettinen.
Riippuu siitäkin, minkä ikäinen olet.
Hyvä kysymys. Itselläni nuorena parikymppisenä oli työkaveri, jonka aluksi kuvittelin suunnilleen ikäisekseni. Jotenkin hänellä oli ns. iätön olemus ja ulosanti nuoremman ihmisen, jotenkin sensuroimatonta. Oli siinä ihmettelemistä kun sain tietää, että kyseinen henkilö on minua lähes 20 vuotta vanhempi kolmen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Itselläni nuorena parikymppisenä oli työkaveri, jonka aluksi kuvittelin suunnilleen ikäisekseni. Jotenkin hänellä oli ns. iätön olemus ja ulosanti nuoremman ihmisen, jotenkin sensuroimatonta. Oli siinä ihmettelemistä kun sain tietää, että kyseinen henkilö on minua lähes 20 vuotta vanhempi kolmen lapsen äiti.
Minä tapasin parikymppisenä erästä psykoterapeuttia muutaman kerran. Viimeisellä kerralla ilmoitin etten voi jatkaa hänen asiakkaanaan, koska minun on vaikeaa tuntea luottamusta itseni ikäiseen ihmiseen. Hän vastasi olevansa 45-vuotias.
Nykyään ainakin ajattelisin, että parikymppisestä nelikymppinen näyttää jo aivan mummelilta. Mutta toisaalta, elämänkokemuksen myötä on yhä enemmän saanut huomata, että iän päätteleminen ulkonäöstä on todella vaikeaa.
Ehkä se hiljaisuus ja herkkyys, käyttäytyy kuten epävarma teini, ei keskustele, hymyilee vähän sivussa?