Kokemuksia siitä tunteesta, että "meidän välillä on jotain"

Mutta kyllähän sitä ihmiset ihastuvat toisiinsa ilman sitä maagista tunneta "sielunkumppanuudesta", joka joskus iskee ihan ensimmäisellä tapaamisella. En mä ainakaan ajattele, että aina ihastumisen ja/tai rakastumisen taustalla olisi tämä päin näköä iskevä yhteys. Se on itseasiassa aika harvinaista, ainakin omalla kohdallani. Olen kokenut sen tunteen ehkä noin viiden ihmisen kanssa, kun taas ihastumisia on ollut ja mennyt lukemattomia :D

mutta kyllähän ihmiset ihastuneena saattavat kuvitella vaikka mitä siitä millainen toinen muka on, ja muka "kohdata" sen sielun kanssa tietämättä ollenkaan millainen sen ihmisen sielu ylipäänsä on. Onhan tätä nyt tapahtunut maailman sivu, sekä miehille että naisille. Ja sitten kun menee tunnustamaan "rakkautensa" niin toinen on ihan että häh.

kohtaamat sielut ei varmaan koskaan ole asuneet rutkasti ylipainoisissa tai muuten yleisen mielipiteen mukaan vastenmielisissä ruumiissa? Ovat aina olleet monien mielestä aika hyvännäköisiä?

Saatan kokea sekä uuden naisen, miehen että lapsen kohdalla, että meillä on jokin maaginen yhteys. Koen että se yhteys on sielun tasolla eikä edellytä mitään fyysistä. Meidät on vaan tarkoitettu yhteen tai vähintään tapaamaan tässä elämässä.



Miehen kanssa tähän liittyy iso väärinymmärryksen mahdollisuus, koska tunne on yleensä molemminpuolinen. Niinkin on käynyt, että itse olen tykännyt tyypistä kovasti ja halunnut ystävystyä, mutta hän onkin tulkinnut sen yhteyden toisella tavalla ja on rakastunut. Rakastuneesta ei saa ystävää, joten harmikseni olen joutunut vetäytymään parista tällaisesta suhteesta. Minulla kun ovat rakkausasiat olleet aivan kunnossa enkä ole ihastunut näihin ihmisiin yhtään. Ainoastaan kokenut yhteyttä.

Juuri tuo yhteys ei kysy yhtään kokoa, näköä, ikää eikä sukupuolta. Olen tuntenut yhteyttä 5-vuotiaaseen tyttöön niin vahvasti, että minusta tuli hänelle varaäiti.

kohtaamat sielut ei varmaan koskaan ole asuneet rutkasti ylipainoisissa tai muuten yleisen mielipiteen mukaan vastenmielisissä ruumiissa? Ovat aina olleet monien mielestä aika hyvännäköisiä?

Yksi näistä "sielunkumppaneistani" on varmasti yleisen mielipiteen mukaan ei-niin-komea. Ja toisaalta, en ole kokenut samaa tunnetta esimerkiksi miesmallien (heitäkin on tullut tavattua) kohdalla. Kyse on siis jostain muusta kuin ulkonäöstä.

ap

on aikuisiällä noita ihastuksia ollut ehkä se 5 ja 1-2 kertaa tuollainen maaginen räjähdys ja outo yhteys. Olisi kiva olla tuollainen joka ihastuu herkästi, unohtaa ja siirtyy seuraavaan kohteeseen. Elämä paljon helpompaa kuin jos tunteet syvempiä ja ei niin vaan voikaan unohtaa ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.

se sielu teidän mielestänne sijaitsee? Eikö sielu ole vaan sama asia kuin minuus ja identiteetti?

Saatan kokea sekä uuden naisen, miehen että lapsen kohdalla, että meillä on jokin maaginen yhteys. Koen että se yhteys on sielun tasolla eikä edellytä mitään fyysistä. Meidät on vaan tarkoitettu yhteen tai vähintään tapaamaan tässä elämässä.

Miehen kanssa tähän liittyy iso väärinymmärryksen mahdollisuus, koska tunne on yleensä molemminpuolinen. Niinkin on käynyt, että itse olen tykännyt tyypistä kovasti ja halunnut ystävystyä, mutta hän onkin tulkinnut sen yhteyden toisella tavalla ja on rakastunut. Rakastuneesta ei saa ystävää, joten harmikseni olen joutunut vetäytymään parista tällaisesta suhteesta. Minulla kun ovat rakkausasiat olleet aivan kunnossa enkä ole ihastunut näihin ihmisiin yhtään. Ainoastaan kokenut yhteyttä.

Tässä tuli oikeastaan se ydin, jota tavoittelin. Toisaalta, en täysin poissulje romanttista rakkautta sielunkumppanuuden kanssa. Kyseessä on kuitenkin jokin muu kuin tavallinen ihastuminen ja vaikka yhteys ei muuttuisi romanttiseksi, niin se tunne on ja pysyy vaikka vuosia. Ihastukset syttyy ja sammuu.

on aikuisiällä noita ihastuksia ollut ehkä se 5 ja 1-2 kertaa tuollainen maaginen räjähdys ja outo yhteys. Olisi kiva olla tuollainen joka ihastuu herkästi, unohtaa ja siirtyy seuraavaan kohteeseen. Elämä paljon helpompaa kuin jos tunteet syvempiä ja ei niin vaan voikaan unohtaa ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Että suurin osa näistä ihastumisista on tapahtunut teinihormoneiden vallassa. Näin aikuisiällä harvemmin.

Kun itsellä on voimakas tunne, niin sen helposti tulkitsee myös vastakkaiselle osapuolelle. Se on joskus kuitenkin ihan vaan kuvitelmaa.

olen todella monta kertaa kokenut tuon "sielujen sympatian" ja kaikki ovat kyllä osoittautuneet molemminpuolisiksi. Ja muutaman kerran kohde on ollut "ei niin viehättävä" ja tiedän itse olleeni kerran sellainen.

Oman mieheni kanssa meillä ei tätä tunnetta ole koskaan ollut.

Mutta eihän sitä kaikkien sielunkumppanien kanssa voi eikä tarvitse naimisiin mennä.



Ensimmäinen aviomieheni oli sillä tavalla selkeä tapaus näin jälkeenpäin jatellen, että 10 vuotta minun kanssani muutti hänen elämäänsä ja elämänkatsomustaan tosi paljon, toimin hänelle katalysaattorina ja sitten hän jatkoi eteenpäin toteuttamaan unelmiaan, joihin minä en enää kuulunut. Itsekin löysin hänen avullaan uusia puolia itsestäni. Molempien henkiselle kehitykselle vaihe oli tärkeä ja sitä varten tuo sielujen yhteys varmaan aikanaan syntyikin.



Myös nykyisen mieheni kanssa olemme sielunkumppanit ilman muuta. En oikeastaan edes harkitsisi suhteeseen ryhtymistä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa tuota yhteyttä ei synny.



Ja sielu, se on identiteettiäkin ohjaava asia. Ihmisen identiteetti voi vaihtua elämän varrella (vaikka useimpien ei vaihdu), mutta sielu on jotakin pysyvää.

ole mikään ainutlaatuinen tajunnaräjäyttävä kokemus, josta nyt oli puhe.

18: jos on kokenut se "todella monta kertaa" ei kyseessä ole mikään ainutlaatuinen tajunnaräjäyttävä kokemus, josta nyt oli puhe.

tuo "todella monta kertaa" on ehkä vähän väärä ilmaisu...alta kymmenen kun tässä laskeskelen, 20 vuoden aikana.

se on aina molemminpuolsta.

se ei ole aina molemminpuolista, valitettavasti. Itse voi kokea hyvinkin voimakasta yhteyttä ja toinen ei koe mitään.

kokemukseni mukaan ole aina molemminpuolista, pikemminkin se on harvinaista. Todella useinhan sitä kuulee, miten jonkun mielestä esim. treffit meni tosi hyvin omasta mielestä ja sitten sitä toista ei kiinnostanutkaan yhtään, tai nainen kuvittelee että suhde johonkin mieheen on tosi romanttinen ja mies välittää tosi paljon ja miehelle se olikin seksiä. On minulle monesti käynyt myös saman sukupuolen kanssa, että luulen jonkun pitävän minusta erityisesti mutta se toinen olikin vaan ystävällinen.

Kyllähän minunkin kohdalle on osunut muutama mies, joille olen selvästi jäänyt ns. piikiksi lihaan vaikka itse en ole kokenut heidän kanssaan mitään maagista yhteyttä. Olen vain ajatellut, että heidän kohdallaan kyse on kuitenkin ollut ihan puhtaasti tavallisesta ihastuksesta, ei niinkään "sielujen kohtaamisesta". Voi ei, jos näin onkin :/

mutta kyllähän ihmiset ihastuneena saattavat kuvitella vaikka mitä siitä millainen toinen muka on, ja muka "kohdata" sen sielun kanssa tietämättä ollenkaan millainen sen ihmisen sielu ylipäänsä on. Onhan tätä nyt tapahtunut maailman sivu, sekä miehille että naisille. Ja sitten kun menee tunnustamaan "rakkautensa" niin toinen on ihan että häh.

Olen vain ajatellut, että heidän kohdallaan kyse on kuitenkin ollut ihan puhtaasti tavallisesta ihastuksesta, ei niinkään "sielujen kohtaamisesta".