Mitä teet jos tunnet olosi yksinäiseksi?

Nämä keskusteufoorumit ovat tylsän päivän pelastus.

Rukoilen

Useimmiten notkun tällä palstalla tai luen paria palstaa, johon en itse kirjoittele. Ja teen tätä aivan liian usein, koska en vain tunne oloani yksinäiseksi vaan olen yksinäinen joka ei livenä voi jutella kuin itselleen.

Tänne kun kirjoittaa niin ainakin voi ajatella, että ehkä tämän joku lukeekin vaikka eipä tämäkään viestini kenellekään mitään anna. 

Ymmärrän täysin ihmisiä jotka täyttää kalenterinsa erilaisilla kiireillä. Kuka haluaa pysähtyä, kun sitten tällaiset tunteet vyöryy yli. Ap

Näillä pakkasilla menee palstalla notkumiseksi kun ulos lähteminen tai siis pukeminen on niin työlästä ja on vaan pahalla päällä kun pääsee ulos. Itsessään tuolla ulkona olisi oikeinkin kiva olla eikä mua pakkanen haittaa, koska on lämpimät vaatteet vaan ainoastaan niiden pukeminen saa pinnan palamaan.. 

Tai kyllä mä sisälläkin liikun mutta ei tuo jumppa ja jooga tai venyttely oikein mieltä piristä vaan tarvitsen raitista ilmaa ja kunnon hengästymistä.

Olen tyytyväinen ja kiitollinen ettei tarvitse jaksaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten notkun tällä palstalla tai luen paria palstaa, johon en itse kirjoittele. Ja teen tätä aivan liian usein, koska en vain tunne oloani yksinäiseksi vaan olen yksinäinen joka ei livenä voi jutella kuin itselleen.

Tänne kun kirjoittaa niin ainakin voi ajatella, että ehkä tämän joku lukeekin vaikka eipä tämäkään viestini kenellekään mitään anna. 

 

Antaa se, nimittäin tunteen siitä, etten ole yksinäinen yksin. Kiitos kommentistasi. Ap

Jos tilanne olisi paha, soittaisin äidille pari minuuttia. Mutta en tekisi mitään, koska yleensä sellainen tila voisi ajaa väärien ihmisten pariin, teoriassa siis. Joten keksin muuta ajateltavaa ja ihmeteltävää. Ulkona on ihmisiä. Parempia aikoja odotellessa sään puolesta.

Käsityöt, musiikki, lemmikkieläimet, nettileffat, kirjat, jumppa. Mietin jopa Tinderiin menoa. Yksin asun ja ulkona liian kylmä lähteä baariin. 

Jatkan olemista. Ei tälle yksinäisyydelle ole tehtävissä mitään. Viimeksi kolme vuotta sitten olen jutellut kasvotusten tutun ihmisen kanssa. Työtehtävissään olevan ihmisen näin viimeksi lokakuussa.

Menen smuleen laulamaan muutaman dueton jonkun kanssa.

Ahdistun. Tai siis oikeammin ahdistun enemmän, koska aika ahdistunut olo on 24/7 ja se suurimmalta osin johtuu just siitä että olen aivan liikaa yksin, koska olen aina yksin.

Sitten jos vaikka juttelee jonkun kanssa kaupassa tai kassalla on puheliaampi myyjä niin sitä saa kuin jonkun energiapuustin siitä parista lauseestakin ja sitten on ihan kuin toinen ihminen, kunnes sitten se lävähtää taas päin näköä, että edes sitä hyvää oloaan ei voikaan jakaa kenenkään kanssa vaikka kuinka olisi sosiaalinen olo vaan sitä on tosiaan yhä edelleen yhtä yksinäinen.

Tuollaisen jälkeen ahdistaa aina enemmän oma yksinäisyys kuin silloin kun ei juttele eikä ole viikkoihin/kuukausiin jutellutkaan kenenkään kanssa.

Tsemppiä! Moni kokee valitettavasti samaa. Olet kuitenkin hyvässä seurassa, itsesi kanssa. Voisin lyödä vetoa että olet ihan jees tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten notkun tällä palstalla tai luen paria palstaa, johon en itse kirjoittele. Ja teen tätä aivan liian usein, koska en vain tunne oloani yksinäiseksi vaan olen yksinäinen joka ei livenä voi jutella kuin itselleen.

Tänne kun kirjoittaa niin ainakin voi ajatella, että ehkä tämän joku lukeekin vaikka eipä tämäkään viestini kenellekään mitään anna. 

 

Antaa se, nimittäin tunteen siitä, etten ole yksinäinen yksin. Kiitos kommentistasi. Ap

Ole hyvä! Ja kiitos itsellesi vaikka saitkin mulle kyyneleet silmiin ystävällisyydelläsi. Tiedän, ettei ollut taatusti tarkoitus eikä tämä olekaan normaalin ihmisen reaktio vaan ihan oma syyni.

Katon sarjoja ja selailen puhelinta. Äsken Wolttasin ruokaa. Ei kiinnosta juodakkaan yksin.

Puuroa