Miksi minua ahdistaa olla yksin mutta haluan silti olla yksin?
Normaalisti minulla on lapset seurassani kokoajan. Nyt lapset ovat sukulaisilla lomalla kun itsellä töitä ja heillä lomaa.
Olen ollut yli viikon siis yksin. Kaikki illat kun olen ollut ihan yksin niin itken vaan kokoajan, kaikki tuntuu niin surulliselta ja synkältä, rintaa puristaa ja haluaisin pois kotoa tai jonkun viereen. No sitten välillä olen pyytänyt kaverin yöksi tai illaksi niin ei ole itkettänyt mutta sitten on tullut olo että haluaisinkin olla yksin. Odotan vaan että kaveri lähtisi pian. Nyt taas oli kaveri käymässä, olin ihan poissaoleva kun odotin milloin se lähtee. Äsken lähti ja nyt iski ahdistus ja suru ja en pysty kuin itkemään. Tuntuu niin yksinäiseltä ja epäonnistuneelta koko elämä. Kylmältä ja synkältä. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (8)
Ootko puutteessa? Lauta tinderiin ilmoitus ja profiiliksi "hupia vähäksi aikaa" niin saat seuraa jo täksi illaksi.
Elätkö elämääsi lastesi kautta? Jos kyllä niin hanki omia harrastuksia yms.
Haluaisin kyllämiehen mutta suhteeni päättyy aina kun alku innostuksen jälkeen en haluakkaan olla suhteessa, löydän miehestä vain vikoja. Nyt en ole pariin vuoteen tapaillut ketään siitä syystä, en halua olla lapsilleni äiti jolla mies vaihtuu kokoajan.
En todellakaan ymmärrä itseäni.
ap
On minulla säännöllinen harrastus. Töiden vuoksi ei jaksa useampaa. Lapset ovat minulle tärkeintä ja tuntuu että puolet minusta puuttuu kun he ei ole kotona. Mutta pitäisi kyllä aikuisen osata myös nauttia yksin olosta. En vain tiedä miten.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset miehen. Et kaveria.
Miksei voisi nähdä miestä silloin kuin haluaa. Ei siis saman katon alle mutta sitten kun fiilis on hyvä.
No laitoin nyt Tinderiin ilmoituksen ja totta tuo onettä "matchejä" kyllä tulee ihan kiitettävästi, mutta vähän epäilyttää treffailla täysin tuntemattomia.
-AP-
Sama.