Voiko samassa suvussa olla pedofiilejä kolmanessa polvessa? Yksi tuomittu vankilaan, kaksi muuta ei. Toinen elossa ja toinen ei.

No toki voi olla. Usein pedofiileja onkin hyväksikäytetty lapsena. 

Jos epäilet rikosta, ota yhteyttä poliisiin. 

Isäni perhe ja suku oli täynnä pedofiilejä. Veljekset kaikki olivat käyttäneet teineinä hyväkseen sisartaan ja myöhemmin sitten sisaren- ja veljenlapsia. Luulin pitkään, että veljeksistä isäni ja yksi toinen veljes eivät olisi tällaista tehneet, mutta kerran yhdessä illanvietossa tätini humaltui ja riitaantui isäni kanssa ja siinä tuohduksissaan suorastaan sylki isäni silmille syytöksen hyväksikäytöstä, kun tätini oli ollut alta kymmenvuotias ja isäni siis jotain 18-19 -vuotias. Isäni ilmeestä tajusin, että tätini puhui totta. Yksikään mies suvusta ei ole mitään rangaistusta tekosistaan saanut, mutta moni alkoholisoitui ja kuoli ns. omiin pskoihinsa. 

Miksi näin, miten on mahdollista? Luulen, että tässä suvussa on pitkät perinteet lasten hyväksikäytölle ja siitä vaikenemiseen ja häpeään, suvun naiset eivät olleet pystyneet katkaisemaan ketjua, eikä myöskään sukuun naidut miehet tai naiset. Päinvastoin, he olivat iittyneet joukkoon kurjaan niin sanotusti, ehkä heitä on naitukin juuri samanhenkisyyden takia. 

Miehet on mitättömiä, heikkoluonteisia, akanhakkaajia ja pentujennssijoita. Suvun naisten kohtalo on kaksinainen: suurin osa (myös niistä hyväksikäytetyistä) pärjää hyvin miehiin verrattuna (koulutus, ammatit, perhe, omaisuuttakin), polla on kestänyt, eikä addiktioita ole,  ja sitten on muutama rappiolla oleva (alkoholismia ja kaikenlaista hyväksikäyttöä). Lasten hyväksikäyttö on nähdäkseni ja tietääkseni loppunut ja se loppui n. 1970-luvulla, kun yksi hyväksikäyttötapaus tuli ilmi, siitä nousi selkkaus suvun sisällä, paljolti ko. tätini ansiosta, joka ei enää suostunut olemaan hiljaa. Se oli merkki siitä, että vaikenemisen ja häpeän muuri oli murrettu, seuraava askel olisi sitten viranomaisille ja muille ulkopuolisille asiasta ilmoittaminen.

Kammottavaa tarinaa, mutta jotenkin luulen, ettei sittenkään niin hirveän harvinaista tällainen.