HS: Keski-ikäiset eivät aina tunnista peilistä itseään. Voisko joku tehdä nostoja jutusta?
Joo en tunnista minäkään. Juttu vain tilaajille.
Keski-ikäiset eivät aina tunnista peilistä itseään Asiantuntijat kertovat, mikä ulkonäköpaineita voi helpottaa
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010093161.html
Kommentit (5)
Tuoltahan voi tilata vielä jonkin aikaa maksutonta lukuaikaa.
Siinä puhutaan, mitä halla-aho on sanonut, ei siis muuta relevanttia.
Tämä on ihan totta, ja yllättävän suuri vapautus näin ennen ulkonäköäni ihan liikaa murehtineena naisena. Nyt 49-vuotiaana, EVVK miltä näytän ja se on ihanaa.
"
LOHDULLISTA on sekin, että suhde omaan ulkomuotoon tosiaan pehmenee iän myötä, Ollikainen vahvistaa.
3035-vuotiaat ovat psykologin mukaan kaikkein kovimman paineen alla. On todistettava pystyväisyytensä ja pärjättävä sosiaalisessa kilpailussa.
Mutta kun täyttää 40, armottomuus usein helpottaa.
Keski-ikä ja sen jälkeinen aika ovat mahdollisuuksien aikaa monille, kun ulkonäkö alkaa joka tapauksessa rapistua, Ollikainen sanoo.
Tällöin ehkä kokee seksuaalisuuden kilpailun sijaan jännittävänä, mukavana osana elämää, ja itseironia on luontevampaa, hän perustelee."
USKOMUKSILLA on taipumus vahvistua, Ollikainen toteaa. Jos ihminen pitää itseään epämiellyttävän näköisenä, hän sivuuttaa signaalit, jotka osoittavat asian olevan toisin.
Samoin on masentuneilla, jotka ohittavat onnistumiset ja kivat asiat, sillä ne eivät sovi sen hetkiseen olotilaan.
Toisaalta tutkimus on osoittanut, että ihmiset ovat taitavia arvioimaan viehättävyyttään. Kumppaniksi haetaan ensisijaisesti samalla tasolla olevia, Ollikainen kertoo.
Käsitys omasta tasosta ja statuksesta kehittyy aikaisin. Jo päiväkoti-ikäiset osaavat nimetä joukostaan suositun.
Olemme sosiaalisia eläimiä, jotka oppivat ymmärtämään paikkansa yhteisössä, Ollikainen pohtii.
Asemaansa voi myös vaikuttaa sorvaamalla ulkonäköään, kuten meikkaamalla tai pukeutumalla, hän jatkaa.
Kun keski-ikäisenä valkoisena miehenä puen pikkutakin päälle, ihmiset uskovat yhtäkkiä kaiken, mitä heille sanon. Koen sen vähän pelottavana, Ollikainen naurahtaa.