Onko kännykkä välttämätön koululaisella?

Mutta ekaluokkalaiset tuntuvat tosi paljon hoitavan keskinäisiä kaverisuhteitaan kännyköillä, joten siitä voi jäädä vähän ulkopuolelle jos ei puhelinta ole.

Lapset yleensä kulkee kouluiässä jo kavereillaan itsenäisesti.

sitä itsekin hengissä me ilman kännyköitä kasvaneet. Ei ole siis välttämätön. Mutta maailma muuttuu...

sitä itsekin hengissä me ilman kännyköitä kasvaneet. Ei ole siis välttämätön. Mutta maailma muuttuu...

Nyt useimmilla vain kännykät. Toki ne kaverit voi soittaa äidin tai isän kännykkään. Ja kun lapsi menee kavereille, soittelet sitten kavereille ja kyselet lapsen perään.

Meillä ollut tarpeellinen. Kun ei tiedä missä lapsi on, voi soittaa ja kysyä.

meillä on viidesluokkalaisella ollut puhelin päällä edellisen kerran varmaan pari kk:ta sitten... Hoituuhan ne asiat muutenkin kuin puhelimitse.

toinen kolmannella toinen tokalla. JOo, ja kaikkilla muilla on. Hommat hoituu kyllä ilman kännykkääkin ja enkä halua, että tyttö, jolla enemmän on kavereita alkaisi vielä kulkea yksin pitempien matkojen päähän vaan on lähellä asuvien kaverien kanssa. Minä haluan, että tapaamiset sovitaan etukäteen eikä niin, että koululta soitetaan, että saanko mennä kaverille. Jossain vaiheessa varmaan muuttuu, mutta meillä näin. Mulla on joiden kaverien tai heidän äitiensä numerot, mutta kun parhaat asuvat lähellä, niin nopsasti sitä voi käydä kysymässä ja koulussahan he jo sopivat tavataanko vielä tänäään.

meidän ekaluokkalaisen kavereiden äidit soittelee mulle töihin tai missä olenkin ja kysyy onko heidän lapsi meillä. Mä joudun soittamaan kotiin lapselleni ja kysymään asiasta, ja sitten soitan takaisin kavereiden äideille. Jos ne köyhimykset ostaisi lapselleen oman kännykän niin voisivat soittaa suoraan omalle lapselle ja kysyä missä se on. Oman lapsen kännykkänumeroa ei jaeta joka koulukaverin vanhemmalle.

meillä on siis kotiintuloajat ja tietyt alueet, missä voi olla kysymättä lupaa. Kun lähtee kauemma, lupa kysytään. Kertaakaan en ole vielä kaverin kännykkään joutunut soittamaan, vaikka ehkä joskus niinkin käy.

Meillä ei kulje, vaan lähiympäristössä, kaikkeen muuhun pitää kysyä lupa ja mennä sitten kaverin kanssa tai minun saattamana.

Kotipuhelin on edelleen olemassa ja äiti kotona.

Tuo yhteinen hommattiin muistaakseni 6 vuotta sitten, kun lasten kavereilla alkoi olemaan pelkkiä kännykkäliittymiä ja soitteleminen tuli kalliiksi.

Lapset olivat silloin 7-15 v.

Isommat saivat sitten aika äkkiä omat, kun puhelimia alkoi olemaan kaikilla ja kokivat jo itsensä kummajaisiksi :-)

Nuorimmainen sai kännykän viime jouluna, oli silloin 11v. Aika harvoin sitä vieläkään oikeasti tarvitsee. Ihan kiva kyllä kun saa yhteyden tarvittaessa, jos johonkin reissuillensa unohtuu.

Meillä on tarkoitus ostaa känny 7-vuotislahjaksi ensi keväänä (menee syksyllä kouluun).



Meilläkään muksu ei tule tyhjään kotiin koulun jälkeen, kun mies tekee etätöitä. Mutta helpompaa pitää yhteyttä omiin kavereihin ja voi kilauttaa lapsen kotiin esim. kylästä. Tottakai on sovittu kotiintuloaikoja ym., mutta joskus käy jotain yllättävääkin, niin helpompaa soittaa muksulle.