Vahva ja itsenäinen nainen ei kaipaa/tarvitse parisuhteessa huomiota ja romantiikkaa

Siksi hän onkin sinkku.

🤣

Vahva ja itsenäinen nainen pistää tuommoisen rikkinäisen huonekalun, anteeks "miehen", kiertoon.

Niiin ei tarvikaan mutta romantiikka ja huomio on ihanaa. Mies kiertoon jos ei saa mua tuntemaan itseäni halutuksi ja tärkeäksi.

Vahva nainen ei roiku huonossa suhteessa siksi ettei pärjäisi yksin vaan tuntee arvonsa.

Tämä olikin uutta. 

Kuinka avuton naisen pitää olla, että hän vielä saa pitää siitä, että mies olisi mies? Saako sentään töissä käydä? Pitää varmaan muistaa aina teeskennellä tyhmää sentään? 

Vahva ja itsenäinen nainen tarvitsee rinnalleen vahvan ja itsenäisen miehen, ei mitään ap:n kaltaista katkeraa ja laiskaa holhottavaa vätystä.

Vahva ja itsenäinen nainen sopii hyvin alfoille ja sigmoille, mutta betamiehen on parempi kiertää tällaiset naiset kaukaa.

Jaa-a. Apu ja muut romanttiset elkeet kyllä kelpaisivat, jos niiden toteutusta ei tarvitsisi odotella puolta vuotta (en liioittele!). En jaksanut sitä saamattomuutta ja valtapeliä, joka liittyi odotuttamiseen. Helpompi opetella tekemään merkitykselliset asiat itse. 

Reippaille miehille löytyy kysyntää varmasti nykyäänkin :) 

Se, että on vahva, itsenäinen nainen, ei poissulje mitenkään hellyyden ja romantiikan, huomioimisen iloa vahvalta, itsenäiseltä miehiseltä mieheltä. 

Vahva ja itsenäinen nainen haluaa miehen, joka kestää sen, että nainen on vahva ja itsenäinen. Ja ymmärtää sen, että tällainenkin nainen kaipaa hellyyttä ja huomiota ja että joskus on ihanaa, jos mies sanoo, että minä hoidan tämän, älä sinä huolehdi tästä yhtään.

Olen vanha ja itsenäinen nainen. Mieheni on välillä helisemässä mun kanssa koska en suostu hyväksymään aseistettua avuttomuutta tai tekemään leijonanosaa metatöistä kotona tai parisuhteessa.

Asioista puhutaan ja tunteet avataan sanallisesti. Ei raivota tai kiroilla vaan ilmaistaan tunteita aikuismaisesti. Sängyssä mun orgasmi on yhtä tärkeä kuin miehen. Paketoimme lahjat ja kirjoitamme joulukortit yhdessä, ei ole naisen homma tuollaiset. Parisuhteen eteen nähdään vaivaa. Mies käy salilla mun kanssa, en katsele laiskaa möhömahaa. Kaljaa ei litkitä vähän väliä. Kun on miehen vuoro laittaa ruokaa, ei tilata pitsaa tai tehdä valmispyttäriä vaan tehdään kunnon ruoka samalla vaivalla kuin minä. Säännöllinen parturi, siistit huolletut vaatteet ja kengät yms.

Ja niin edelleen. Minä olen kyllä sen arvoinen ja mies tietää sen. Ottajia olisi jonoksi asti. 15 vuotta onnellisesti yhdessä.

Kyllä vahva ja itsenäinen nainen kestää sen, että mies on parisuhteessa mies. Samalla hän myös kykenee arvostamaan omia rajojaan ja kertomaan tarpeensa puolisolleen. Ei uhriudu itselleen epäedullisissa tilanteissa, kykenee kompromisseihin, joissa näkee jonkin merkitsevän enemmän puolisolle kuin itselleen sekä kykenee myös kannustamaan tarvittaessa puolisoaan. Ihan muuten tiedoksi, ettei kenenkään itsetunto ole stabiili, joten tarvittaessa kykenee myös ilmaisemaan tilanteen ja tarpeen rohkaisuun myös puolisoltaan. Jos parisuhteessa on esim. arvottomuutta, riippuvuuksia tai väkivaltaa,  hän kykenee myös tekemään ratkaisun sen päättämiseksi ilman kostonhimoa ja turhaa katkeruutta. Tämä mielestäni toimii ihan sukupuolesta riippumatta. Arvostakaa itseänne niin muutkin arvostavat teitä.

Erikoista. - Kyllä oman rajallisen kokemuskeni perusteella naiset ovat yleisesti osanneet arvostaa kauniita eleitä ja huomaavaista ja erityisempääkin taitoa ja osaamista tai aikaavievämpiä toimia.

Mutta niin typerä ei kannata miehenä olla, että odottasii tai vaatisi saavansa tavanomaisesta huomaavaisesta käytöksestä, kotenkin erityistä kiitosta ja tunnustusta.

Sinkkumies