En KEHTAA mennä uimahalliin!

Kyllä siellä on tatamia joka lähtöön, kuten myös ukkoja. Ja minähän menen vaikka painoa piisaakin, arvet on mitä on. Uimatoppi on aika hyvä juttu, saa mahan arvet piiloon.

ja khetaan oikein joka viikkoa käydä useaan otteeseen uimahallissa :D tosin mä olenkin sen ansiosta ja syömällä vähemmän laihtunut jo 26kg...

mihinkään.



Unohda koko juttu, ei sun tarvitse mennä uimahalliin... ja rannalla pidät sortseja, nih!

Uimahallissahan käy vaan mummoja ja lihavia. Ei kun oikeesti, olen itsekin ylipainoinen ja huomannut, että uimahallissa tosiaan käy monenlaista porukkaa. Paljon eläkeläisiä ja niitä joille ei muu kuntoilumuoto sovi, paljon vanhempia lapsineen. Eiköhän niitä raskausarpia ole muillakin. Enemmän mua rannalle jännittäis mennä kuin uimahalliin. Sitä paitsi uimahallissa ollaan niin paljon vedessä, ettei niitä muotoja ja arpia nyt niin tarkasti näe.

oli korkea kynnys mennä lasten saamisen jälkeen. Ensimmäisellä reissulla, heti pukukopissa sain kuitenkin huokaista. Samalaisia siellä olivat kaikki muutkin. Kaikilla oli omat vikansa ja vaivansa. Oli aivan hyvä reissu, kannattaa mennä!

mihinkään. Unohda koko juttu, ei sun tarvitse mennä uimahalliin... ja rannalla pidät sortseja, nih!

AP

P.S. Onko raskausarville jotain laser-hoitoja olemassa? Olisin kovin kinnostunut!!!

joka on kuitenkin tullut liikkumaan.

karvatkin ajamatta, jenkkakahvoja siellä täällä. Mutta lasten myötä on ollut pakko vähän laskea omaa rimaa sen kehtaamisen suhteen.

Minulla erittäin ohut iho ja raskausarpia vois sanoa enemmän raskausrepeämiksi.

Lisäksi leikkausarpia vatsassa ja jaloissa.

Lisäksi ole 160/90.

Eikä tässä kaikki..lisäksi sairastan psoria, joten läikkiä riittää.

Kaikesta huolimatta käyn säännöllisesti uimassa, jotta pysyn kunnossa.

Välillä joudun selittämään psoriani pitkään katsoville, ettei se ole mitään tarttuvaa.

Jos minä pystyn, sinä pystyt siihen keveästi.

Ei kun uimapukua etsimään :))

käyn kerran viikossa uimahallissa, lapsia olen pukannut kaksi, kolmas on tulossa. olen 170cm ja jotain n. 93 kiloa. ei ole tullut mieleenkään että joku jaksaisi kyylätä minun läskejäni ja arpiani. ei paljon kiinnosta minuakaan muiden läskit.



sen olen huomannut, että ne on noita 14v tyttöjä, jotka hihittelevät ja piiloutuvat viimeiseen asti pyyhkeen sisään. en edes tajunnut että aikuisella voi olla kehtaamisesta kysymys kun ei uimahallissa käy..

Tulispa pitkälahkeiset sukelluspuvut pian muotiin :)

AP

en minäkään niin siitä uimahallissa käymisestä tykkää, vaikka laiha olenkin. Monesti isompi kroppa näyttää paremmalta kuin laiha. Mutta lasten takia joskus lähden. Mene sinäkin.

Ja aikuinen olen, keski-ikäinen jo. Ei ole ylipainoa, mutta vähän löllö olen. Se, etten kehtaa mennä uimahalliin, ei johdu noista löllöistä, vaan kauhean näköisistä leikkausarvista. En vaan enää viitsi kuunnella lasten (ja aikuistenkin) ihmettelyä, että miks ton jalka on ton näköinen.

siellä uimahallissa on oikeasti tosi vähän mitään parikymppisen unelmavartalon omaavia, suurin osa on lähempänä 100 kiloa ja kellä roikkuu missäkin ylimääräistä. Ihan hyvin sinne kehtaa mennä millä vaan kropalla.



OSta hyvä tukeva uimapuku, vaikka sellanen, jossa pikkuisen lahjetta ja rintoja tukeva/kohottava yläosa.



Ja sitten vaan lapsen kanssa nauttimaan!

Sitä joutuu kuule ihminen joskus vaikeampienkin asioiden eteen. Multa esimerkiksi puuttuu toinen rinta, ja käyn edelleen väh. kolme kertaa viikossa uimahallissa. Kaljuna en hoitojen aikana käynyt infektiovaaran vuoksi, mutta muuten liikuin ilman peruukkia.



Miksi sulle on niin tärkeää mitä ihmiset sun vartalosta ajattelee? Minulle se on aivan se ja sama katsooko ventovieraat ihmiset minua tai mitä ne minusta puhuu. Siinähän puhuvat. Hyvä vaan että näkevät ja lapsetkin näkevät erilaisia ihmisiä jotka eivät yritä piilotella itseään.



Ja jos joku lapsi vaikka tulee ja kysyy että miksi sulla ei ole tukkaa tai tissiä, mä kerron että mulla on sellainen sairaus että ne on pois, mutta se parantaa sen sairauden että ne poistetaan. Pitääkö sun mielestä tuollainen salata tai piilottaa, vai loukkaannutko sä jos mä kertoisin sun lapselle tuollaisen asian?

Minä en päässyt pelkillä raskausarvilla, vaan maha on ihan kauttaaltain kurttuista löysää nahkaa. Muuten olen aika nuoren näköinen kolmikymppinen, kyllä pikkutytöt tuijottikin mahaani ennenkuin sain uimapuvun päälleni.



Nyt olen raskaana ja mulla on valtavat suonikohjut alapäässä, en todellakaan voi mennä uimahalliin sillä mulla on ihan kunnon "pallit" tai vaihtoehtoisesti "kasvain" alapäässä, sellainen nyrkin kokoinen ja se pullottaa jopa farkkujen ja kaksien sukkisten läpi joten pitää käyttää hameita tai pitkiä paitoja/tunikoita. Tuskin lähtee raskauden jälkeenkään ilman kirurgia:(



Ihan turhaan häpeät normaaleja raskausarpia ap, kyllä siellä näkee paljon pahempiakin "kauneusvirheitä". Meillä ei lapset 5v ja 7v osaa uida, mutta noiden pallien kanssa en kyllä mene arvuuteltavaksi olenkohan oikeasti mies vai nainen vai jotain siltä väliltä, lapsetkaan ei ole alapäätäni nähneet tällaisena. Toivottavasti saan korjattua tuon synnytyksen jälkeen:(

puolessa tunnissa vetäsen 1000-1200 metriä.



Myös lasten kanssa tulee käytyä, koska lapsetkin rakastaa uimista.

Me ollaan kaikki erilaisia ja yhtä arvokkaita.

metsään...



Oma murhe on oma, vaikka toisella olis vielä pahemmin, tätä ei moni tunnut tajuavan saati hyväksyvän.



Ja joo, mun lapselle ei tarvii tulla selittämään tissittömyyttä tms.

Sitä joutuu kuule ihminen joskus vaikeampienkin asioiden eteen. Multa esimerkiksi puuttuu toinen rinta, ja käyn edelleen väh. kolme kertaa viikossa uimahallissa. Kaljuna en hoitojen aikana käynyt infektiovaaran vuoksi, mutta muuten liikuin ilman peruukkia. Miksi sulle on niin tärkeää mitä ihmiset sun vartalosta ajattelee? Minulle se on aivan se ja sama katsooko ventovieraat ihmiset minua tai mitä ne minusta puhuu. Siinähän puhuvat. Hyvä vaan että näkevät ja lapsetkin näkevät erilaisia ihmisiä jotka eivät yritä piilotella itseään. Ja jos joku lapsi vaikka tulee ja kysyy että miksi sulla ei ole tukkaa tai tissiä, mä kerron että mulla on sellainen sairaus että ne on pois, mutta se parantaa sen sairauden että ne poistetaan. Pitääkö sun mielestä tuollainen salata tai piilottaa, vai loukkaannutko sä jos mä kertoisin sun lapselle tuollaisen asian?

Pitääkö sääli-syöpäkortti tuoda jokaikiseen keskusteluun? MINÄ en KEHTAA mennä uimahalliin ja se harmittaa minua. Todella ikävää, että sinulla on syöpä, mutta miten se tähän liittyy? Afrikan lapsilla ei ole ruokaa, mutta me syödään vatsamme täyteen.