Pitäkää taukoa lastensaannissa

Meillä on lapset tuolla 1,5 vuoden erolla. Näin on hyvä kun muusta en tiedä.

Ihmetyttää tämä käsitys että lapset "pitää" tehdä putkeen että voi hampaat irvessä rypistää sen vauva-ajan kerralla läpi. Kenen onni se sitten on kun koko perhe rähjää kireänä kun asiat voisi hoitaa helpomminkin?

Isommat lapseni ovat 17 v, 15 v ja 2 kpl 13-vuotiaita. Pienempi "setti" on nyt 6 v, 5 v ja 4 v. Jokaisen vauva-ajoista, taaperoajoista ja kotiäitivuosista on todella lämpöiset muistot, sekä minulla että miehelläni ja kuulemma lapsilla myös.



Jokainen jaksamisensa mukaan, meille tiuha tahti on ollut paras.

Ja 40-vuotiaaksi en halua kakkosen tekoa lykätä. Esikoisen sain jo 28v mutta kakkosen ollessani 36. Kolmonen syntyy kun olen 37... Ja sitten kiitos ei ainuttakaan lasta. Mies lupasi vetää piuhat poikki.



Radalla en käy joten Heikin löytyminen epätodennäköistä ;)

Raskasta voi olla pienellä ikäerolla, mutta aivan yhtä hyvin myös isolla. Pieni ei osaa olla vielä mustasukkainen eikä muista aikaa jolloin oli ainut lapsi, kun taas iso voi olla todella mustasukkainen ja katkera. Tai toisinpäin! Kaksi pientä voi nukkua yöt läpeensä alusta asti, kun taas isompi voi killitellä vielä kouluikäisenäkin milloin painajaisten, allergioiden tai yökastelun takia. Tai toisinpäin! Nämä ovat yksilöllisiä asioita joita ei voi etukäteen tietää ja jälkikäteen on paha mennä enää viisastelemaan...



Huomioon kannattaa ottaa myös suurempi kokonaisuus ja koko perheen toiminta: äidin kannalta voi olla (tai voi olla olematta) helpompaa kun pitää isot ikäerot, mutta esim. teini ei välttämättä todellakaan nauti siitä, että perhe ei voi elää täysillä siinä elämäntilanteessa, vaan on mentävä pikkulasten vauhdilla. Esim. lomailu (tai ylipäänsä normaali päivärytmi, touhuaminen vanhempien kanssa, kyläilyt jne) taaperon ja murkun kanssa on täysin eri asia, ja valitettavasti se on murkku joka joutuu usein joustamaan.



t. 4 lapsen äiti, jonka perheessä pienet ikäerot olivat paras ratkaisu KAIKKIEN kannalta ja joka edelleen muistelee lämmöllä lasten kanssa niitä alun ihania hulinavuosia kotona

ja hyvin ovat leikkineet yhdessä nämäkin lapset, joilla ikäeroa 3,5v.

Rähjäämiseksi tämä elo ei ole mennyt, mutta ei tämä vauvan hoito raskaana ole elämäni kulta-aikoja. Siedän ja vauva on hyvin tyytyväisen oloinen, hänelle riittää että reunaehdot täyttyy, ei hän tiedä rrraakastanko minä elämääni täysillä juuri nyt vai en. Hän saa huomiota, hoivaa, hymyä ja syliä.

Meillä on ollut 4 alle eskari-ikästä.

Ja rakastanut joka hetkeä!



Seksistä nautin ja parisuhdetta hoidetaan päivittäin.



Onko sinulla kokemusta lapsista isolla ikäerolla ja pienellä että olisi varaa laukoa jotain totuuksia?



Kai nyt jokasessa perheessä on joskus hankalaa vaikka lapsilla olisi ikäeroa 5- vuotta?

Voi se olla pirun hankalaa kun lapsi on leikki-ikänen ja saa mustasukkasuuskohtauksia uuden vauvan myötä.



Minun olisi varmaan pitänyt vasta saada kolmas lapsi että kelpaa eräille.. Ja pikkulapsivaiheet veisi 10 vuotta kun useamman lapsen hankkii? Juu: todellakin olen kipassut töissä lapsien välissä ja töihin palaan. Joku makaa 10 vuotta kotona hoitovapaillen, se on hänen ja hänen perheensä valinta.

Mieluummin pienemmät riskit kehitysviiveille, downille, kehitysvammaisuudelle, sairauksille ym. Näiden riskit kasvavat radikaalisti naisen iän myötä.



Meillä lapset tulivat parin vuoden ikäerolla. Se aika kestettiin ja olen iloinen, ettei esim nyt tarvitsisi taas aloittaa valvomisia alusta kun esikko on 5v.

Hyvin on mennyt :) Nyt sitten on tulossa kolmas ja ikäeroa kakkoseen tulee olemaan n. 1v10kk. Vähän kyllä jänskättää miten käy, kuopus on vielä täysi sylilapsi :)

Vanhin oli 17 v,15v, 9v ja vauva. Ihan hyvät välit, aina uusi tulokas saanu olla vauvana pitkään. Eikä rankaksi ole käynyt.

Ei mulla ainakaan ollut mitään vaikeuksia elää kahden vaippapöksyn kanssa. Ikäeroa 1,5v.

Just passeli ikäero ainakin näiden lasten kohdalla. Ei mustasukkaisuuskohtauksia eikä rättiväsynyttä äitiä.



Muuthan tuota ikäeroa aina kauhistelee, mutta ei meillä oikeasti ole ollut mitään rankkaa. Ihan normaalia lapsiperheen elämää. Ja todellakin lapsista on tosi pian seuraa toisilleen. Vanhemmat jää kyllä kakkosvalinnaksi leikkiseurassa.



Minun puolestani kukin tehkööt lapset millä ikäerolla tahansa. Pitäkööt hengähdystaukoa vaikka 20 vuotta.

kesäkuussa. Jos asiat menee hyvin, niin ikäeroksi esikoiseen tulee 1 v 3 kk...

Ikää minulla silloin 41 v. Ei oikein voi odottaa.



Toisaalta esikoisen kanssa on mennyt tosi helposti, joten kahden pienen kanssa olo ei ainakaan etukäteen pelota.

nimim. kohta 17-vuotis hääpäivää viettävä neljän murkun äiti

Jos kokee vauva-ajan hirveän raskaaksi esikoisen kanssa, ja koettaa ajatella että toinen putkeen, pääsee samalla vaipparumballa ja niistä on seuraa toisilleen jne. niin kannattaa kuitenkin miettiä sitä omaa jaksamista. Hirveen moni pari eroaa juuri tuossa pikkulapsivaiheessa, yleensä siksi että äiti ei enää koe olevansa nainen eikä arvostettu ja sitä rataa lähtee mököttämään ja motkottamaan ukolleen ja sitten lähdetään radalle ja tavataan Heikki, jolla on kaikki just kohillaan ja Heikki osaa kuunnella.

Ei vaans, kannattaa odottaa että se lapsi on ainakin 3-vuotias ja sitten tehdä se toinen. Ja esikoinenkin saa tarpeeksi huomiota. Kun se toinen tehdään siihen vaiheeseen että esikoinen on 1,5 -vuotias jää kaikki nautinto äidiltä. Kaikki on niin helvetin kiireistä ja oikeasti elo on helpompaa kun on suurempi ikäero kuin kaksi vaippaikäistä pöljää jotka ei tajua mistään mitään.

Suosittelen välillä myös töissä käymistä, saa ajatukset kasaan ja sitten voi huoletta jäädä kotiin kattelemaan kaaosta.