Kertokaa mulle, millainen perhe pystyy ostamaan yli 4 h:n asunnon Helsingin keskustasta??

älliä ja pitkäjänteisyyttä ja myöskin kukkaronnyörit kiinni saavat siitä myöhemmin palkkion. Ruokaa voi kokata itsekin, kasvojaan voi hoitaa ilman kosmetologeja, kaikkea kamaa ei ole pakko hankkia heti-mulle-nyt. Silti voi elää ihmisarvoista ja mukavaa elämää, vaikka säästää.



Miten vaikeaa on sellaisen ihmisen tämä käsittää, jonka koko tili menee sileäksi shoppailuun, ulkonasyömisiin ja nk. itsensähemmotteluun. Sisäisen tyhjän aukon ikuiseen paikkailuun.





Kukin tavallaan.

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena?

ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään?

tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään.

vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

Alettiin seurusteleen kun olin 14 ja mies 20. Yhteen muutettiin kun olin 15 (vuokralle). Kun olin 16 sain suht ison perinnön. Sain käyttöoikeuden siihen kun täytin 18 ja sijoitin sen asuntoon. Loput otettiin lainaa. Mies rakennuksilla töissä ja on oma firma. Peruskorjas ja myytiin 2v päästä verovapaasti pois hyvällä voitolla. Voittorahat sijoitettiin uuteen asuntoon. Sama juttu tehtiin toistamiseen ja voittorahoilla rakensimme seuraavan kerran ihan uuden. Pohjosesta hivuttauduttu etelämpää kohti ja nyt tampereella uusi asunto jossa ollaan 2v ja myydään pois. Uusi jo rakentumassa Espooseen,mutta ei voida myydä uutta ennen pois kun 2 vuotta asuttu että saadaan myydä verovapaasti. Ja vaikka nyt lähes velattomia ja 3 pientä lasta niin todella nuorena alotettu asuntokaupat.

Itse ainakin olin töissä opiskelujen rinnalla 15vuotiaasta asti. Miksi ei vois käydä töissä ettei tarvi säästää mistään 200 euron opintorahasta millä tosin ei käy kun pari kertaa kaupassa. Vaihtoehtoja on todella paljon. Nykyään molemmat yksityisyrittäjiä ja samalla kotihoidossa 3v,4v ja 6v lapset.

Eli sellainen voi todellakin ostaa joka opiskelee pitkään ja jolla lisäksi pieniä lapsia.

Meillä tähtäimessä että kun olen 40 (nyt 27) niin velaton asunto helsingissä ja asunto voidaan antaa lapsille (ennakkoperintönä) ja voidaan jättää lapset suomeen opiskeleen/töihin ja itse laajentaa ulkomaille yrityksiä.

Sitten kun viimenen lähtis asunnosta menis automaattisesti myyntiin.

ja jo velaton 360 000€ talo. Se on sitten eri asia, haluaako sinne muuttaa...

sukupolvi toisensa jälkeen. Ne arvoasunnot menee perintönä. Ei sinne enää muualta tulleita mahdu (tai kykene varojensa puolesta muuttamaankaan).

Sellainen perhe, joka on ostanut ensiasunnoksi yksiön 15 vuotta sitten ja vaihdellut sitä aina isompaan ja päässyt hyötymÄän asuntojen arvonnoususta ja alhaisista koroista.

ja pitää toki olla hyvät tulot. Mutta jos molemmilla on omasta asunnosta/perintönä esim. 250-300 000 niin hyvin pystyy. Kyllä näitä pariskuntia on. Hakeutuvat vaan yleensä parisuhteeseen toisen varakkkaan kanssa, ei tavisten.

- pappa betalar -perheet

- ison perinnön saaneet

- optio/osakemiljonäärit



Ei normaali palkkatyöläiset voi ottaa 10000000 lainoja.



Mekin pystyttäis, jos myytäis tämä omakotitalo Espoosta. Mutta mieluummin asutaan täällä.

nimim. omakotitalo, 130 000€ pikkukaupungissa.

Sellainen perhe, joka on ostanut ensiasunnoksi yksiön 15 vuotta sitten ja vaihdellut sitä aina isompaan ja päässyt hyötymÄän asuntojen arvonnoususta ja alhaisista koroista.

t: perhe punavuoresta

on ostettu ensimmäinen asunto molemmat tosi nuorina. Ne remontoitu ja myyty paremmalla hinnalla. Tätä tehty muutamia kertoja ja aina isompaan asuntoon. Vaatii vaivaa ja "pommien" ostamista ja kunnostamista. Molemmilla myös hyvät tulot.On myös sijoitettu ja niitä sitten realisoitu. Elikä omalla työllä ja yrittämisellä on saatu nyt melkein velaton keskustakoti.

on ostettu ensimmäinen asunto molemmat tosi nuorina. Ne remontoitu ja myyty paremmalla hinnalla. Tätä tehty muutamia kertoja ja aina isompaan asuntoon. Vaatii vaivaa ja "pommien" ostamista ja kunnostamista. Molemmilla myös hyvät tulot.On myös sijoitettu ja niitä sitten realisoitu. Elikä omalla työllä ja yrittämisellä on saatu nyt melkein velaton keskustakoti.

oppia tuosta. Pitää olla fiksu, pitkäjänteinen ja tehdä pirusti duunia. Oliko yllätys jollekin?

ostettiin kämppä 91 000, upea täysremontti (itse tehty-säästetty paljon) nyt lähti alta 140 000!!! hinta kasvoi kolmessa vuodessa. Etsitään sopivaa taloa, tehdään samoin sillekin. Ehkä 30v kuluttua asutaan keskustassa ;) ei kyllä tee mieli mutta ei koskaan tiedä

Olemme molemmat 30-vuotiaita. Mies duunari, tienaa 3000 euroa käteen kuussa, mulla opinnot yo:lla gradua vaille valmiit, vielä olen lasten kanssa kotona, töihin palaan parin vuoden päästä.



Ostettiin ensiasunto 18-vuotiaina. Rempattiin ja myytiin, saatiin voittoa. Ostettu vähän isompi, saatu vähän enemmän voittoa. Kolmannen kämpän kanssa kävi hyvin ja saatiin paljon voittoa. Nyt oli varaa ostaa unelmakämppä.



Lainaa 200 000 euroa. On meillä vielä tontti hyvällä paikalla kehä III:n sisäpuolella, joka jätettiin itsellemme (lohkaistiin myydylle talolle 600 neliön tontti), siinä on rakennusoikeutta jäljellä 120 neliötä kerrosta kohden, joten sen hinta pyörii siinä vähintään 100 000 euron pinnassa.



Ei sitä tarvitse kuin vähän järkeä käyttää investoinneissa.

minäkin. Ja nyt ovat omasta asunnosta myydyt säästöt huvenneet miehen "yrittämiseen", joten oma asunto lienee kaukainen haave...

Palkalla ei kukaan voi ostaa. tietenkään. tai sitten ensiasunto on pitänyt ostaa jo 15-20 vuotta sitten kun asunnot olivat vielä halpoja.



Vaihtoehdot ovat ennakkoperintöä, perintöä tai sitten jotain sijoittamista tai siten pääomatuloja, eli ei nosta yrityksestä rahaa palkkana vaan pääomatulona ja täten ei maksa veroa sitä mitä palkasta menisi. ilmaisia osinkoja jne. keinottelua.

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena?

ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään?



tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään.



vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

että saimme lainaa. Mies oli töissä myös.

Ei pankissa oltu harmissaan siitä, että aloitinkin opinnot myöhemmin.

T: Se Krunikkalainen

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena?

ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään?

tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään.

vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

Kuka voi ostaa asunnon tosi nuorena? ei ainakaan sellainen,joka opiskelee pitkään? tottakai rahaa on helppo kerryttää jos on rahaa. mutta kuka on antanut/mistä ne ekat rovot siihen ekaan kämppään. vai ostitko 200 euron opintorahalla sen? Monet opiskelevat kolmikymppiseksi.

Olen tavallisesta duunariperheestä. Opiskellut kaksi yliopistotutkintoa. Olin töissä 15-vuotiaasta asti vapaa-ajalla milloin missäkin. Opiskelujen ohella tein tosi paljon töitä ja sain pienen pääoman säästettyä asuntolainaa varten=ensi asunto. Tästä se lähti. Olen ollut aina ahkera kuten myös nykyinen mieheni, joka on taitava sijoittaan ja keksimään esim. hyviä asuntoja ostettavaksi ja kunnostettavaksi. Kyllä se näinkin on mahdollista. Nyt siis asunto HKi keskusta ihan vähän velkaa. En nyt muista mikä nro olin, mutta edellä jo kommentoin

Asunnot ei ole olleet halpoja viimeiseen 40 vuoteen

Esim. vuonna 1992

sai ihan ok perheasunnon alle 200000 eurolla. Nykyhintoihin verrattuna se on halpa.



Me olemme alle 4-kymppinen pariskunta, jolla useampi lapsi, ja iso asunto läheltä Hgin keskustaa on kohta maksettu. Ostimme molemmat opiskeluaikoina velaksi ensiasunnot, tuolloin yksiö huippupaikalta Helsingin keskustasta irtosi naurettavalla 40 000 eurolla (markka-aikaa, mutta euroina suunnilleen näin) ja hinta liki puolitoistakertaistui muutamassa vuodessa. Nämä myymällä saimme velat maksettua ja isomman vielä paremmalta paikalta ostettua suht kohtuullisella lainalla. Tässä matkan varrella tulot on kasvaneet ja olemme laittaneet ison osan ansioistamme lainanlyhennyksiin. Nykyisessä lainassa kokonaiskorko ollut nyt useamman vuoden alle 1 % joten mikäs siinä on lyhennellessä. Kohta olemme edelleen alle nelikymppisiä, mutta velattomia, ja alla n. 400 t euron arvoinen asunto. Eli vastaus ap:n kysymykseen: tämä onnistuu pitkäjänteiselllä ajattelulla, hyvällä taloudenpidolla, kovalla työllä vähän on sijaa toki hyvällä tuurillakin.