Sytostaattien aiheuttama pahoivointi. Onko tavallista, että joutuu ensimmäisen

Voi olla mahdollista. Yksilöllistä.

Monet heman puolen syöpäpotilaat olen hoitanut, mutta enpä muista, että kukaan olisi kertaakaan joutunut palaamaan sairaalaan vain pahoinvoinnin vuoksi ... yleensä paluusyy sairaalaan on ollut jokin infektio tai alhaiset veriarvot (hb, leukkarit) ennenkuin olisi ollut aika tulla seuraavalle sytostaattihoidolle.



Mutta pahoinvointi voi kyllä yllättää rajuudellaan ja ensimmmäisen hoidon yhteydessä siihen ei ole osattu varautua riittävästi. Seuraavalla kerralla vaan paremmat pahoinvointilääkeet käyttöön, joita sitten mukaan myös kotiin jos pahoinvointi meinaa pitkittyä.



Mielestäni mahdotonta vetää johtopäätöksiä ennusteeseen. Sytostaattikuurit ovat raskaita ja niiden jälkeen olo voi olla heikko, sitä heikompi mitä heikompi peruskunto, mutta on kovin yksilöllistä miten kukakin hoitoihin voinnissaan reagoi.

se voi vaikuttaa tuohon sen jälkeiseen oloonkin. Nyt vaan toivotaan, että toipuu hoitojen välissä niin, että voisi antaa toisen kuurin. ap

Monet heman puolen syöpäpotilaat olen hoitanut, mutta enpä muista, että kukaan olisi kertaakaan joutunut palaamaan sairaalaan vain pahoinvoinnin vuoksi ...

Mutta sairaalaan on aina hyvä olla yhteydessä, sieltä saa apua pahoinvointiinkin. Voimia teille!

Aika riskaabelia hommaa, jos sytostaattia saavaa potilasta hoidetaan välillä tk:ssa ... todennäköisesti kun tulee matalasoluvaihe sytostaattikuurien välillä ja silloin kyllä ei ole hyvä olla tk:n vuodeosastolla mrsa-potilaiden ja keuhkokuumeisten seassa :-(



Ainakin meillä heman osastolla panostettiin hyviin hoitosuhteisiin ja potilaat pyrittiin hoitamaan sairaalassa ... terveyskeskukseen ei helpolla laitettu vaan itse hoidettiin jos paikkatilanne suinkin salli. Kyseessä pienehkö keskussairaala, luulen että esim pääkaupunkiseudulla meininki on vähän toinen.



Ap, toivottavasti läheisesi vointi kohenee nopeasti. Kannattaa olla yhteydessä läheistäsi hoitavaan syöpätautien yksikköön, sieltä saa vastauksen moniin kysymyksiin ja varmasti tukevat kotonapärjäämistä.



- olinkohan nro 3, kuitenkin sama joka aiemmin tähän ketjuun kirjoitti

Tosin tulee mieleen, että silloin on tehty joku moka pahoinvointillääkeiden kanssa, eli ei ole lääkitty riittävästi. Yleensä kyllä pahoivnointilääkitys pitää tuon oksentelun kurissa, vaikka kuvotusta ne eivät kokonaan poistakaan. Jotkut sytot aiheuttavat hallitsematonta pahoinvointia, mikäli samalla ei anneta valtavaa arsenaalia pahoinvointilääkkeitä.



Läheisesi heikko kunto saattaa myös vaikuttaa tuohon pahoinvointiin.

Aika riskaabelia hommaa, jos sytostaattia saavaa potilasta hoidetaan välillä tk:ssa ... todennäköisesti kun tulee matalasoluvaihe sytostaattikuurien välillä ja silloin kyllä ei ole hyvä olla tk:n vuodeosastolla mrsa-potilaiden ja keuhkokuumeisten seassa :-(

Ainakin meillä heman osastolla panostettiin hyviin hoitosuhteisiin ja potilaat pyrittiin hoitamaan sairaalassa ... terveyskeskukseen ei helpolla laitettu vaan itse hoidettiin jos paikkatilanne suinkin salli. Kyseessä pienehkö keskussairaala, luulen että esim pääkaupunkiseudulla meininki on vähän toinen.

Ap, toivottavasti läheisesi vointi kohenee nopeasti. Kannattaa olla yhteydessä läheistäsi hoitavaan syöpätautien yksikköön, sieltä saa vastauksen moniin kysymyksiin ja varmasti tukevat kotonapärjäämistä.

- olinkohan nro 3, kuitenkin sama joka aiemmin tähän ketjuun kirjoitti

saada tartuntatauteja ja huoneeseen ei päästetä vierailijoita (no läheiset ehkä). Nyt jo paremmassa kunnossa, oli mennyt iltavelli ja teekin jo :) Ja ääni puhelimessa kuulosti iloisemmalta. Ihanaa! ap

Syön siis Trexania 10 mg kerran viikossa reumaan ja voi veljet ja siskot, kun yrjö lentää seuraavana päivänä! Aivan kamalaa. En ymmärrä miten jotkut pystyy ottamaan isompia annoksi, esim syöpäpotilaat, sympatiat heille. Ja otan sen vitamiininkin perään, minkä pitäis näitä sivuvaikutuksia hillitä....

valtavan oksentelun ja ripuloinnin sytojen jälkeisenä päivänä. Tsemppiä sinulle, toivottavasti löytyy joku pahoinvointilääke, joka auttaisi sulle.