Onko tyhmää hyväksytyttää lahjat vanhemmilla, ettei vaan tuu kelleen paha mieli?

oli harhaanjohtava, leipätekstissä oli se asia.

- ja kuunnella ne neuvot - ennen kuin ylipäätään ostaa mitään. Tuossa vaiheessa lienee myöhäistä, kun ne on ostettu jo.

ja puolensa, eli jokaisen ratkaistavissa, miten itse toimii ja miten haluaa tehdä.



Itse en koe tarvetta selvitellä lahjoja etukäteen, mutta jos minulta kysytään, mitä ostan tai olen ostanut voin vaivatta kertoa, ja he saavat rauhassa pähkiä, onko lahja ok vai ei.

mutta meidän fiksut sukulaiset ja tuttavat kyselevät vihjeitä etukäteen. Joillekin sanon tarkkojakin vihjeitä, vaikka "vihreä My Little Pet Shop -kissa", toisille epämääräisemmin "jos vaikka jotain askartelutarvikkeita tai hiekkaleluja".



Itsekin kyselen lahjottavien lapsien vanhemmilta, mikä olisi toiveissa, ellen sitten jonkun läheisen lapsen mieltymyksiä tiedä tarkasti etukäteen.



Sitä ns. turhaa roinaa kertyy lastenhuoneisiin joka tapauksessa, joten arvostan kovasti lahjanantajia, jotka tiedustelevat etukäteen. En siis niinkään "pettymyksiä" tahdo estää, vaan turhaa kamaa.

turhaa ostamista ja turhaa tavaraa, pidän erittäin hyvänä ja jopa tärkeänä, että asioista puhutaan etukäteen.



Itse asiassa meillä lähes joka kerta, kun lahjanostaja ei ole kysellyt etukäteen, tai hänelle ei olla ehditty kertoa vihjeitä, on tullut tavaraa, jota on jo ennestään tai samanlaisia lahjoja kuin joku muu on ostanut. Mielestäni jotenkin surkea tilanne aina, kun olisi itse voinut vaikka ostaa sitten jotain muuta, jos olisi tiennyt, että toinenkin on ostamassa samaa. Yhden lahjan arvo pienenee ja lapsi jää ilman jotain muuta kivaa.



Tietenkin on kivaa, jos lahjanantaja voi saada vaihtoehtoja, eikä mitään "must" -lahjaa jätetä esim. kummien hankittavaksi, elleivät itse varta vasten halua. Tai sitten ostaja voisi etukäteen kysäistä, että sattuuko teillä jo olemaan, ajattelin tällaista.



Mutta saa nähdä, mitä tänäkin vuonna tulee niiltä, jotka eivät ole yhtään kyselleet etukäteen tai kertoneet mitä ovat hankkimassa. Läheisillä on toki oikeus hankkia mitä haluavat, mutta mielestäni em. syistä olisi niin paljon järkevämpää hieman sopia asioista.

ja puolensa, eli jokaisen ratkaistavissa, miten itse toimii ja miten haluaa tehdä.

Itse en koe tarvetta selvitellä lahjoja etukäteen, mutta jos minulta kysytään, mitä ostan tai olen ostanut voin vaivatta kertoa, ja he saavat rauhassa pähkiä, onko lahja ok vai ei.

oma lapsesi saisi vaikka neljä radio-ohjattavaa autoa samana jouluna, kun jokainen sukulainen halusi ihan itse lahjoittaa juurikin sellaisen? Onko kivaa? Entä järkevää?

Pitääkö siis kaikille sisaruksille ostaa tästä lähtien sama lahja jokaiselle, ettei vaan kenellekään tule paha mieli? Eikö riitä, että lahjat ovat saman arvoisia ja antajansa henkilökohtaisesti valitsemia?



Minun mielestä lahjan idea ole juuri se, että se antaja valitsee sen. Ja jos lapsi ei saa osoittaa lahjan antajalle, ettei pidä lahjasta (niin kuin opetamme yleensä), niin miksi vanhempi saa kertoa lahjan antajalle, että lahja on huono? Siinä on kyse ihan samasta epäkiitollisuudesta.

Pitääkö siis kaikille sisaruksille ostaa tästä lähtien sama lahja jokaiselle, ettei vaan kenellekään tule paha mieli? Eikö riitä, että lahjat ovat saman arvoisia ja antajansa henkilökohtaisesti valitsemia?

Minun mielestä lahjan idea ole juuri se, että se antaja valitsee sen. Ja jos lapsi ei saa osoittaa lahjan antajalle, ettei pidä lahjasta (niin kuin opetamme yleensä), niin miksi vanhempi saa kertoa lahjan antajalle, että lahja on huono? Siinä on kyse ihan samasta epäkiitollisuudesta.

yllä ap:n viesti ja jatkoa:

Kyse ei ollut siitä, että tavara olisi jo olemassa, vaan se ei ollut tarpeeksi hyvä.

ap

että selviää ennen ostamista, vai mitä?



Miksi joku ehdoin tahdoin haluaisi ostaa huonon lahjan??

Pitääkö siis kaikille sisaruksille ostaa tästä lähtien sama lahja jokaiselle, ettei vaan kenellekään tule paha mieli? Eikö riitä, että lahjat ovat saman arvoisia ja antajansa henkilökohtaisesti valitsemia? Minun mielestä lahjan idea ole juuri se, että se antaja valitsee sen. Ja jos lapsi ei saa osoittaa lahjan antajalle, ettei pidä lahjasta (niin kuin opetamme yleensä), niin miksi vanhempi saa kertoa lahjan antajalle, että lahja on huono? Siinä on kyse ihan samasta epäkiitollisuudesta.

Ei lahjoista tietenkään urputeta jälkikäteen, vaikka minusta esim vaatteesta voi pyytää tiedon ostopaikasta, että voi vaihtaa sopivamman koon tms. Mutta vaikka teini saisi taaperolle tarkoitetun pureskeltavan kirjan, lahja on lahja ja siitä ei valiteta.

Mutta etukäteen on ihan fiksua varmistaa, että lapsella ei jo ole samaa lelua tai että yleensä leikkii jollain jutulla. Jos on löytänyt jotain erikoista, jota ei ennestään voi olla, fine. Mutta kaksi Salama McQueenia on tyhmää, kun voisi olla kaksi erilaista autoa.

Puhutko tässä tilanteesta, jossa lahjan arvo mitataan rahassa? Vai mitä oikein tarkoitat tarpeeksi hyvällä? Me vastaajat varmaan käsitimme, että vanhemmat haluavat kertoa toiveista, ettei tule esim. samoja tavaroita joita on jo tai ovat itse ostamassa/ostaneet.

että lahja voi jäädä käyttämättä tai että sellainen on jo.



Minun siskoni ei periaatteestakaan voi kysyä mitä toivotaan. Sitten kulkee koko vuoden kyttäämssä "arvostetaanko" hänen lahjaansa ja vetää herneet nenään, jos ei sitä käytetä.



Hän ostaa ihan kummallisia lastenvaatteita, jotka eivät sitten todellakaan käytössä kulu. Kaikki napit on sellaisia pieniä ja röpöliäisiä, että lapset eivät kiireessä saa niitä itse avattua/kiinni, vaatteet on aina vähintään puoleksi tekokuitua, joka kutittaa, kaikessa mahdollisessa on rimpsu tai frilla, joka keriytyy haalarin sisällä kainaloihin niin että iho paistaa paljaana, kaikki vaatteet on nippa nappa sopivia jouluna ja helmikuussa pieniä jne. jne. Pahin vaate tähän mennessä oli kirjoneuleinen villahaalari, jossa nurjalla puolella kulki noin miljoona lankaa ja jota kukaan ei saanut puettua meidän kaksivuotiaalle...



En ymmärrä hänen käytöstään.

kaikille on nytkin sanottu, mitä ostaisivat. Listalla on legoja, metallisia traktoreita ym. kestävää tavaraa, meillä kun ei mitkään muovitilpehöörit kestä, enkä tykkää sellaisia katsellakaan, ovat niin rauhattomia.

Silti tulee tänäkin jouluna tiedän jo valmiiksi, jotain millä poikani leikkii pariviikkoa ja lelun saa heittää mäkeen. Kaikki ei tykkää tosta että sanotaan mitä ostais.