Ikäkriisissä tehtyjä huonoja ratkaisuja

Ei kai työpaikan vaihto mikään katastrofi olisi. 

Olisi voinut käydä myös hyvin tavoilla, joita et nyt arvaa, jos olisit toteuttanut työpaikan vaihdon.

Itse vaihdoin asuinpaikkaa ja ammattia ja poistin puolison, enkä osaa kyllä katua, tarvitsin todellakin muutosta.

Miksi yleensäkään katua mitään? Kun lopetat jotain, aloitat samalla jotain muuta, ja koska elämä ei ole empiirinen koe, emme voi verrata keskenään tehtyä ja tekemättä jätettyä. Parasta siis vain olla tyytyväinen ratkaisuihinsa ja posottaa tukka liehuen eteenpäin. 

Tein. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai työpaikan vaihto mikään katastrofi olisi. 

Mun kohdalla olisi ollut. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tein.Elämäni rakkaus kuoli sen seurauksena. Olinpa tyhmä. Mutta perässä tullaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi voinut käydä myös hyvin tavoilla, joita et nyt arvaa, jos olisit toteuttanut työpaikan vaihdon.

Itse vaihdoin asuinpaikkaa ja ammattia ja poistin puolison, enkä osaa kyllä katua, tarvitsin todellakin muutosta.

Miksi yleensäkään katua mitään? Kun lopetat jotain, aloitat samalla jotain muuta, ja koska elämä ei ole empiirinen koe, emme voi verrata keskenään tehtyä ja tekemättä jätettyä. Parasta siis vain olla tyytyväinen ratkaisuihinsa ja posottaa tukka liehuen eteenpäin. 

Blaa blaa, avasit kuitenkin tämän ketjun eli joku ratkaisu ei ehkä ollut sitten kuitenkaan hyvä? Puoliso vai muutto? 

Kaikki muutokset olivat hyviä, erosin ja vaihdoin työpaikkaa. Sain kumppanin joka on tunnetasolla terve ja työn jossa tunnen itseni tarpeelliseksi. Mutta valitettavasti en muuttanut elintapojani eli tupakoin vieläkin. Ihmettelen, jos siitä ei tulisi mitään seurauksia.

Itse ajattelen, että kriisin aikana ei pidä hötkyillä. Että jokin muutos voisi olla hyvästä itselle, mutta miten se vaikuttaa mm. puolisoon ja lapsiin, oli itselleni kynnyskysymys. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi voinut käydä myös hyvin tavoilla, joita et nyt arvaa, jos olisit toteuttanut työpaikan vaihdon.

Itse vaihdoin asuinpaikkaa ja ammattia ja poistin puolison, enkä osaa kyllä katua, tarvitsin todellakin muutosta.

Miksi yleensäkään katua mitään? Kun lopetat jotain, aloitat samalla jotain muuta, ja koska elämä ei ole empiirinen koe, emme voi verrata keskenään tehtyä ja tekemättä jätettyä. Parasta siis vain olla tyytyväinen ratkaisuihinsa ja posottaa tukka liehuen eteenpäin. 

Blaa blaa, avasit kuitenkin tämän ketjun eli joku ratkaisu ei ehkä ollut sitten kuitenkaan hyvä? Puoliso vai muutto? 

Kaikki olivat hyviä.

Pointti: Et tiedä kaikkia seurauksia mitä käy jos teet jonkin ratkaisun. Siksi turha katua tai valittaa. Jos luulet että tiedät mitä kaikkea tapahtuu työpaikan vaihdon seurauksena vaikkapa viiden vuoden sisään, erehdyt ja petät itseäsi. 

Mutta hienoa, että olemme kumpikin tyytyväisiä ratkaisuihimme.

Sekä minulla että miehellä iski "kriisi" joten laitettiin talo myyntiin ja muutettiin Lappiin, samalla vaihtui työpaikat ja harrastukset. Puoliso on paras mahdollinen, sitä ei vaihdeta :)

Kyllä on tehty. 30 ja 40 vuoden ikäkriisissä molemmissa myllärin elämäni ylösalaisin. Nyt 42 v harmittaa että tulo sekoitettua ihan ok elämä pari vuotta sitten ja tuntuu että jotenkin on nyt tyhjä olo ja jotakin muutosta taas kaipaisi. Kai mä oon ikuisesti rauhaton sielu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein.Elämäni rakkaus kuoli sen seurauksena. Olinpa tyhmä. Mutta perässä tullaan. 

 

Oletko sinä minä vai minä sinä?

Samat tunteet ja kamala ikävä.

Hän oli sielunkumppanini.

En tiedä onko ikäkriisiä mutta tälleen yli 30v sinkkumiehenä muutin isosta kaupungista pienelle, jumalan selän takana olevalle paikkakunnalle työpaikan perässä jossa olin aiemminkin jo ollut, vaikka tiesin, että palkka tippuu 20% mutta viihdyn hommissa paljon paremmin. Tulevaisuuden parisuhdehaaveet menee siis roskikseen mutta edes se itsensä elättäminen on sentään mielekästä. Toistaiseksi en ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tehty. 30 ja 40 vuoden ikäkriisissä molemmissa myllärin elämäni ylösalaisin. Nyt 42 v harmittaa että tulo sekoitettua ihan ok elämä pari vuotta sitten ja tuntuu että jotenkin on nyt tyhjä olo ja jotakin muutosta taas kaipaisi. Kai mä oon ikuisesti rauhaton sielu. 

Mitä muutoksia teit?

Aika pinnallinen ja kevyt juttu omassa ikäkriisissä.

Mulla oli vaivalla 10v ajan pitkäksi kasvatettu punainen kasviväreillä värjätty hius. 30v synttäreiden lähestyessä iski joku kriisi, etten halua yrittää näyttää nuorelta ja haluan vähän luonnollisemman lookin. Eihän tuo kasviväri lähde millään aineella pois ja lopulta oli pakko leikata hiukset lyhyeksi. Pari vuotta tästä aikaa ja kyllä kaduttaa kun haluaisin ne hiukset takaisin. Mitään pidennyksiä en kuitenkaan halua.

Jaa. En tunnista kriisiä kuin siinä mielessä että mitä haluan seuraavaksi, mikä on suunnitelmani tyyliin seuraavalle vuodelle, kolmelle ja viidelle. Missä näen itseni silloin. Joka kerta uusi asia on kertynyt edellisen päälle, edellinen mahdollistanut seuraavan, tai ollut yleispätevästi hyödyksi. Opiskelin ammatin, sillä hyviin palkkatöihin vähän nopeammin, kiipeäminen työpaikalla, kun alkoi tuntumaan että nyt olisi taas kiva opiskella, lisää soveltuvaa opiskelua työn ohessa, vaativampia tehtäviä, samalla asunnon ostoa, perhevapaa (koska hyvä palkka oli äitiysrahat myös Ok, luksuslomailua väsymyksestä huolimatta), sitten taas töihin, uutta suuntaa, uutta sijoitusasuntoa, uusi raskaus ja taas perhevapaa. Nyt sitten edellisiä sijoitusten panoksella voi aloittaa omakotitalon rakentamisen (Pk seudulla), ja kaikki uusi siihen liittyvä. Katsellaan sitten sen jälkeen mitä seuraavaksi. En siis mitenkään koe tämän olleen kriisiä, jossa tulee pakottava tarve myllätä kaikki uusiksi. Kriisini ovat olleet sitä että mitä vielä haluan elämälläni tehdä, en kadu aiempia valintoja juurikaan, enkä niitäkään mitä on jäänyt tekemättä.

16 jatkaa.. no yritystoiminta kiinnostaisi kunhan löytyy sopiva businessidea.