Lue keskustelun säännöt.
Kun ei ole enää mitään tunteita oikein. Mikään ei oikein jaksa hetkauttaa. Väsyttää vain.
26.12.2023 |
Tekisi mieli vain nukkua, levätä. Olen ollut jo saikulla pitkään tämän voimattomuuden vuoksi. Vähän yritän puuhailla jotain päivittäin ja suoritua. En koe itseäni masentuneeksi, vain väsyneeksi.
Mitään tunteitakaan ei oikein ole pienen vitutuksen lisäksi ja välillä rintaa painaa ahdistuksesta. Pitäisi joskus oikein itkeä kunnolla mutta ei itketä. Vaikka eräs hyvin tärkeä läheinen menehtyi, itkin pari päivää ja sen jälkeen olen ollut sujut jossain määrin asian kanssa. Mikään ei oikein jaksa enää pitkän aikaa hetkauttaa. Haluaisi vain sulkeutua omaan maailmaan ja sängyn pohjalle. Nukkua ja elää jotain omaa fantasiamaailmaa unissa seikkaillen.
Haen tästä maallisesta elämästä vain nautintoja. Kaikki voimakas tahtoisuus ja into on kadonnut.
Elämä tuntuu vain niin turhalta itselle vaikka mitään pahaa en halua tietenkään ja kunnioitan muita. Silti vain tämä kaikki on vain niin abrsurdia ja uuvuttavaa mitä elämässä on.
Onko muita?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tollanen johtui raudanpuutteesta, anemiaa oli hoidettu silloin tällöin lisäraudalla mut ferritiiniarvo oli silti valunut pikkuhiljaa alle kympin runsaiden menkkojen takia. Vahvemmalla rautakuurilla oireet katosi. Mutta moni muukin juttu voi aiheuttaa samantyyppisiä oireita, esim kilppari. Eipä se ota jos ei annakaan käydä lääkärillä kääntymässä.
Millä diagnooseilla olet nyt ollut saikulla?
Jos kuitenkin kärsit vielä menetyksen jälkeisestä surusta? Itselleni ainakin tulee juuri tuollainen välinpitämätön olo surusta. Suruun taas auttaa vain aika. Yrittää puskea eteenpäin, käydä ulkona, mutta olla myös armollinen itselleen. Psyykelääkkeet taas usein pitkittävät ongelmaa, kun niiden kanssa ei tunne ainakaan enää iloa. Toki tuskaan tuovat helpotusta.
Mulla on ollut burn-outin jälkeen tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisipa ottaa unilääkkeen kolme kertaa vuorokaudessa. Sitten olisi elämä elämisen arvoista kun nukkuisi jatkuvasti.
Voi kamala.Jos noin voitte täytyy ottaa pieni lomamatka.Itse lähden Gdanskiin Puolaan uuden vuoden viettoon. Tulkaa mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin kärsit vielä menetyksen jälkeisestä surusta? Itselleni ainakin tulee juuri tuollainen välinpitämätön olo surusta. Suruun taas auttaa vain aika. Yrittää puskea eteenpäin, käydä ulkona, mutta olla myös armollinen itselleen. Psyykelääkkeet taas usein pitkittävät ongelmaa, kun niiden kanssa ei tunne ainakaan enää iloa. Toki tuskaan tuovat helpotusta.
Millainen aika auttaa siihen suruun, kun ei ole löytynyt elämänkumppania, vaan yksin pitää täällä vaeltaa, näköjään loppuun saakka?
Elämänhalu on tiessään, pakotan itseni tekemään asioita, vaikka ei huvittaisi. Yksinäisyys tunnetusti lyhentää elinikää. Kun siihen lisää kituvan elämänliekin, ei taida olla paljonkaan jäljellä tätä lajia.
Tuo tunteettomuus nimenomaan kuuluu masennukseen.
Miltä sinusta masennus sitten tuntuu, jos et kerta itse koe olevasi masentunut? Millaista masennus mielestäsi on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet nyt ollut saikulla?
Olisin kaivannut vastausta tähän, koska tunnistan tuossa myös omaa tilannettani. Saikkua varmaan kaipaisin, mutta kun en ole "oikeasti" sairas, niin millä diagnoosilla sitä sitten minulle annettaisiin? Uupumus, jolloin ei tule palkkaa eikä sairauspäivärahoja? Vaiko masennus, joka kummittelee loppuelämän tiedoissani? Onko muita vaihtoehtoja?
Onko ap vastaamattomuudessaan pelkkä trolli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet nyt ollut saikulla?
Olisin kaivannut vastausta tähän, koska tunnistan tuossa myös omaa tilannettani. Saikkua varmaan kaipaisin, mutta kun en ole "oikeasti" sairas, niin millä diagnoosilla sitä sitten minulle annettaisiin? Uupumus, jolloin ei tule palkkaa eikä sairauspäivärahoja? Vaiko masennus, joka kummittelee loppuelämän tiedoissani? Onko muita vaihtoehtoja?
Onko ap vastaamattomuudessaan pelkkä trolli?
Ap on selvästikin siis pelkkä trolli.
1/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet nyt ollut saikulla?
Olisin kaivannut vastausta tähän, koska tunnistan tuossa myös omaa tilannettani. Saikkua varmaan kaipaisin, mutta kun en ole "oikeasti" sairas, niin millä diagnoosilla sitä sitten minulle annettaisiin? Uupumus, jolloin ei tule palkkaa eikä sairauspäivärahoja? Vaiko masennus, joka kummittelee loppuelämän tiedoissani? Onko muita vaihtoehtoja?
Onko ap vastaamattomuudessaan pelkkä trolli?
En ole ap, mutta vastaan. Sain palkallista sairauslomaa aluksi diagnoosilla "exhaustio" eli uupumus. Eihän se saikku mitään auttanut, ja jouduin jäämään myöhemmin pois kokonaan diagnoosilla "depressio mentis (gravis)".
Se, miten tähän olin päätynyt, on toinen asia.
Masennusdiagnoosi on.
Olen aina kausittain todella maassa, vakavan masennuksen puolelle menee. Nyt kun syön lääkkeitä ja olen levännyt niin en koe olevani niinkään masentunut. Erittäin uupunut vain.
-ap
Samat oireet. En enää välitä itselleni tärkeistä asioista. En välitä muiden ajatuksista. Välillä tuntuu että vaikka maailmanloppu tulisi niin sekään ei enää hetkauttaisi. Luopumiseen on jo niin tottunut ja lopulta myös se maailmanloppu tulee kuitenkin.