Lue keskustelun säännöt.
aargh, pehmolelut!
03.12.2010 |
Ennen kuin sain lapsia, vein varmaan kaikille tuttavapiirin lapsille aina lahjaksi joko vaatteita tai pehmoleluja. Kun ne on niin söpöjä. Tutut, jos luette tämän, niin älkää herran nimessä tuoko meille enää ainakaan niitä pehmoja!!!
Eilen pidettiin miehen kanssa savotta lastenhuoneessa. En laskenut, mutta lähes puolet pehmoista raivattiin sieltä pois: kaksi valtavaa muovikassillista - ja se oli jo toinen satsi, ainakin yksi säkillinen peratiin viimeksi keväällä kirpparille.
Kolmivuotias auttoi tällä kertaa, suhtautui proggikseen jopa oikein lämmöllä, kun puhuttiin, että on sellaisiakin lapsia joilla ei ole yhtään lelua ja meillä on näin paljon, niin mitä jos annettais vähän meiltä joululahjoiksi niille köyhille lapsille. Sovittiin, että yhdessä sitten viedään näitä Pelastusarmeijan joulupadan alle. Köyhien lasten vanhempiparat, oisko armeliaampaa vaan heittää ne roskiin?
Muutama noista jäljelle jääneistä pehmoista on sellaisia, mitkä lapsilla kiertää unileluina ja ne aina välillä otetaan hyllystä leikkiin, aina samat. Suurin osa niistä leluista oli kuitenkin ihan käyttämättömiä. Makolivat siellä paksun pölykerroksen peitossa, kerran paketista avattu ja sitten hylätty. Itse noita on lapsille hankittu varmaan yks tai kaks, nekin tyyliin raskauden aikana. Suurin osa tullut perintönä ja lahjaksi.
Anteeksi vuodatus, jotenkin vaan kävi ahdistamaan, kun leluteollisuus koko ajan suoltaa lisää ja lisää ja lisää, nytkin pienet sormet jossain Bangladeshissa väkertää nallepuhia toisensa perään ja hyväuskoiset mummot pakkaa niitä ristiäispaketteihin...
Kaiken tämän jälkeenkin meille jäi vielä varmaan kolmisenkymmentä pehmolelua, sellaisia joilla on jotain käyttö- tai tunnearvoa. Eipä ne varmaan lähivuosina ainakaan hupene.
Oletteko koskaan laskeneet, paljonko pehmoleluja teillä on?
Kommentit (15)
Esikoinen sai kymmenittäin pehmoja. Hänellä on ollut 2-3 jotka kelpuuttanut unikavereiksi. Muilla ei edes leiki.
Paasasin pehmolelujen turhuudesta kai tarpeeksi, koska kuopus ei ole saanut yhtään pehmolelua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisella, 3-v, on ehkä 40 (riittääköhän) pehmolelua. 40! Itse ollaan ostettu niistä ehkä 2.
Lapsi leikkii kolmella koiralla ja käyttää vaihtelevasti n. viittä unileluna... Ei yhtään pehmolelua meille enää, kiitos.
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
ja niitä on yli 40 kappaletta,olisiko jo viitisenkin kymmentä? Ne säästetään tuleville omille lapsille :) Tai kummilapsille,jos omia en hanki.
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
mitä hemmettiä mä teen noille kaikille kolmelta lapselta pieneksi jääneille vaatteille viimeisen 8 vuoden ajalta?????? Alkaa todellakin loppua varastotila jo tässä vaiheessa ja vielä pitäs muhitella semmoset 10-16 vuotta??? Entä saako lapsen vaatteita käyttää nuoremmalla sisaruksella? Nehän saattaa mennä jopa rikki?
Entä mitä tehdään rikkinäisille leluille? Entä vauvaleluille yms.? Sittereille? Sängyille? Säästetäänkö nekin siihen saakka, että ipana voi itse päättää niiden kohtalosta? Paitsi, jos vaikka pinnistä on käyttänyt kolme muksua, niin kuka saa päättää mitä sille tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua YHTÄÄN pehmolelua. Itse ostin esikoiselle ensimmäisen (ja samoin ostan seuraavallekin sen yhden), jota käyttää unileluna. Siihen saa jäädä. On osa vielä niin pirun rumiakin...
enkä ole niitä juuri lapsilleni ostanut. Tyttö on vasta nyt 7 vuotiaana alkanut ihastella sellaisia ja haluaisi joululahjaksi jonkun pehmon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
kun en tiedä ketään, joka vaatisi vanhemmiltaan korvauksia jostain menetetyistä vanhoista leluista tai muista tavaroista. Ei muuta kuin käräjille vaan ja jokaiseen perheeseen ylimääräiset huoneet/varastot lasten kaikkien tavaroiden säästämiseen... Huh, huh!
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
mitä hemmettiä mä teen noille kaikille kolmelta lapselta pieneksi jääneille vaatteille viimeisen 8 vuoden ajalta?????? Alkaa todellakin loppua varastotila jo tässä vaiheessa ja vielä pitäs muhitella semmoset 10-16 vuotta??? Entä saako lapsen vaatteita käyttää nuoremmalla sisaruksella? Nehän saattaa mennä jopa rikki? Entä mitä tehdään rikkinäisille leluille? Entä vauvaleluille yms.? Sittereille? Sängyille? Säästetäänkö nekin siihen saakka, että ipana voi itse päättää niiden kohtalosta? Paitsi, jos vaikka pinnistä on käyttänyt kolme muksua, niin kuka saa päättää mitä sille tehdään?
niin tietysti säästät. Ne eivät ole sinun omaisuuttasi. Raivaa vähän tilaa vaatekomeroosi ja kanna sieltä pois henkkamaukan halpisvaatteet niin saat lapsen tavaroille tilaa.
Miksi on niin vaikea ymmärtää sitä, että et omista lastasi etkä lastesi lahjaksi saamia asioita, sinulle ehkä arvottomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
kun en tiedä ketään, joka vaatisi vanhemmiltaan korvauksia jostain menetetyistä vanhoista leluista tai muista tavaroista. Ei muuta kuin käräjille vaan ja jokaiseen perheeseen ylimääräiset huoneet/varastot lasten kaikkien tavaroiden säästämiseen... Huh, huh!
Minäpä tiedän äitipuolen, joka joutui korvaamaan noin 5000 e miehensä lapselle, jonka tavarat oli myynyt kirppiksellä ja lahjoittanut edelleen. Asia meni sovittelun kautta, koska äitipuolen asianajaja ymmärsi, että tämä olisi joutunut maksamaan lisäksi oikeudenkäyntikulut.
Esim. ostanut omalle lapselleen kahdellasadalla vaatteita ja käärinyt joululahjapakettiin? Kenen ne silloin ovat?
Ei sillä, että mulla ois mitään aikomusta noudattaa näin älyvapaata säännöstä ;) En oikein näe sitä tilannetta, että mummut, kummit ja kaimat tulevat viidentoista vuoden päästä kyselemään sen vuonna nakki ja makkara lahjoittamansa minnihiiren perään, saati lapsi itse.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tässä ei pohjimmiltaan ollut niistä tavaroista ja rahoista kyse.
tästä oli vähän aikaan sitten artikkeli Taloustaito -lehdessä. Mikä on lapselle lahjaksi annettu, sitä ei pidä aikuisen tuhoaman.
kun en tiedä ketään, joka vaatisi vanhemmiltaan korvauksia jostain menetetyistä vanhoista leluista tai muista tavaroista. Ei muuta kuin käräjille vaan ja jokaiseen perheeseen ylimääräiset huoneet/varastot lasten kaikkien tavaroiden säästämiseen... Huh, huh!
Minäpä tiedän äitipuolen, joka joutui korvaamaan noin 5000 e miehensä lapselle, jonka tavarat oli myynyt kirppiksellä ja lahjoittanut edelleen. Asia meni sovittelun kautta, koska äitipuolen asianajaja ymmärsi, että tämä olisi joutunut maksamaan lisäksi oikeudenkäyntikulut.
Sitä mukaa lähtee ovesta ulos, kun vaatteet jää pieniksi ja lelut ajastansa ohi. Muutaman vaatekappaleen ja lelun olen muistoksi säästänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta niin tarpeettomia. 1 ta 2 kelpaa unikaveriksi.
Mutta voihan ne laitaa kierrätykseen. Monet lapset on onnellisia käytetystäkin pehmoeläimestä.
teillä kyllä niitä on!
Meillä on lapsia 4, pehmoleluja 18, joista 1 mun oma vanha uninalle, yksi pojan eskarissa askartelema, 2 tyttöjen kotona tekemiä. Ja siinäkin on musta jo liikaa, mutta...
Toisaalta olen kyllä vuosien varrella varmaan kymmenisen saanut annettua eteenpäin. Onneksi meille ei ole niitä kovin paljoa tullut lahjaksi. Meillä ei juuri koskaan ole niillä leikitty, lähinnä unikavereina olleet (ja osa on vieläkin). Pikkuhiljaa haluaisin karsia ne ihan vain niihin unileluihin ja sellaisiin, joilla on tunnearvoa. Ymmärrän tuskasi.