Vietättekö puolison kanssa joulut erilleen? En haluaisi mennä anoppilaan

Joulu on minulle paras juhla vuodessa. Vuorotyön vuoksi en aina saa joulua vapaaksi, yleensä joka toinen joulu töissä. 

Olen todella perhekeskeinen ihminen, ja mulla on suuri lapsuudenperhe, paljon sisaruksia ja heidän lapsiaan. Elämäni parhaita hetkiä ovat heidän kanssaan vietetty aika. Sisarusten lapset ovat itselleni kuin sisaruksia, parasta on leikkiä heidän kanssaan samat leikit, mitä itse lapsena leikki ja muutenkin elo heidän kanssaan on ihanaa. Nyt jouluksi oltaisi kaikki koolla, sitä tapahtuu harvoin. 

Olen alkanut myös tänä vuonna seurustelemaan vakavasti ja olen myös miehelleni ensimmäinen kunnon tyttöystävä, emme asu yhdessä. Hän sanoi mielipiteensä, että hän toivoisi hartaasti, että saisi tulla meidän perheen kanssa viettämään joulua, mutta olisi myös tärkeää, että minä tulisin heidän vanhemmilleen. Että oltaisi noin puolet ja puolet kummallakin. 

Tämä oli itselleni kriisin paikka, ja tunnen olevani itsekäs. 

En haluisi varsinkaan jouluna olla hetkeäkään erossa omasta perheestä. Parasta on syödä, pelailla, olla, saunoa, käydä pulkkamäessä ja katsoa jouluelokuvia. Sitten yhtäkkiä pitääkin sanoa heipat, lähteä anoppilaan ajamaan monen tunnin ajomatkan päähän ja istua siellä koko päivä jäykkänä ja jättää oma perhe jatkamaan puuhiaan ja jouluperinteitä. 

Tietenkin omat vanhempansa ovat miehelleni maailman rakkaimmat ja tärkeimmät, vaikkei kovin perhekeskeisiä olekaan. Kuitenkin he ovat minulle vielä hyvin vieraita ja juttelu on vähän väkinäistä ja sellaista. En ole itsekään sosiaalisesti taitavin, joten vika on suurimmaksi osaksi itsessä myös. 

Kysymys kuuluukin, olenko kauhea ihminen, kun ajattelen, että joulu on nyt vähän pilalla. Olisiko myös niin kauheaa, kun sanoisin suoraan, etten halua jouluna mennä mihinkään anoppilaan, vaan olla oman perheen luona. Sinne saa tulla tai olla tulematta. 

Tiedän myös, että olen varmasti monen korvaan itsekäs.