Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ajattelee aina kaikesta positiivisesti ja minä... vastakkaisesti...
21.12.2023 |
Auttakaa, tuntuu, että hajoan tähän! Olen seurustellut ennestään tutun miehen kanssa nyt 2,5 v ja jotenkin tuntuu, että alkaa kuristaa ja kuristaa enemmän. Hän on tosi kiltti ja kaikin puolin hyvä ihminen - ja todella positiivinen. Itse olen - no, okei, ok positiivinen, mutta realistinen. Kun mulla on huono mieli tai murhetta, hän toteaa, että "toivotaan, että huomenna on paremmin" ja sillä selvä. Ja kun avaudun hänelle vaikeuksistani, hän yrittää kaivaa niistä positiivista "no, että hyvä kuitenkin että on näin". En tiedä, ehkä mulle jää fiilis, että hän ei kuule mitä sanon... tai sitten mä vaan olen epänormaali, kun ahdistaa tällainenkin muuten ihanan ihmisen kanssa!
Kommentit (15)
No miten haluaisit sun murheisiin suhtauduttavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tavalla, että koen, että mua ymmärretään.
Mutsi on tollainen, toxic positivity. Joskus on ihan hyvä kuunnella toista ja myötäelää surua eikä aina vaan hymy huulilla vääntää kaikkea positiiviseksi.
Ehkä sun miehelle toi on joku coping keino jolla välttää omia ongelmiaan.
Vastaamolle vaan ja peilistähän se vastaus tähänkin löytyy. Joulutsempposet.
Toi on ihan kamalaa. Ikinä ei saa olla surullinen vaan pakko ois paskastaki tonkia kultaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tulee se tunne, että olen hirveän huono ihminen, kun olen negatiivinenkin ja mulla ongelmia - miehellä ei lapsia, mulla kaksi teini-ikäistä ja tokihan niitä haasteita on ihan joka päivä.
ap
Kun mun mielestä on ihan ok velloa surussa ja ahdistuksessa - miksi niitä pitäisi kaunistella?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä parisuhteessa pitää olla tilaa myös negatiivisille tunteille. Hullushan siinä tulee jos niitä on pakko pitää sisällään. Se sun miehes taitaa ahdistua jos sulla on paha mieli ja siks yrittää kääntää asiat positiiviseks. Kysyppä siltä että miltä siitä tuntuu kun kerrot jotain asiaa josta oot huolissas.
Mä itte tunnistan ton käytöksen jos äitini puhuu mulle huoliaan, mutta oon ruvennu tajuamaan sen, että on parempi kun se saa olla surullinen niistä enkä rupee analysoimaan tai etsimään jotain positiivista. Tuntuu siis pahalta jos äiti on huolissaan tai surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Kun mun mielestä on ihan ok velloa surussa ja ahdistuksessa - miksi niitä pitäisi kaunistella?
ap
Se on valinta. Haluaisitko puolisosi vellovan kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi varmaan luulee auttavansa sinua tsemppaamalla. Oletko kertonut hänelle, miten toivoisit hänen reagoivan? Haluatko lohdutusta ja halauksia, vai kenties että puoliso kyselisi sinulta ahdistuksen syistä?
Vierailija kirjoitti:
Kun mun mielestä on ihan ok velloa surussa ja ahdistuksessa - miksi niitä pitäisi kaunistella?
ap
No miksi haet lohtu jos haluat velloa surussa ja ahdistuksessa. Jätä se mies hän ansaitsee parempaa kuin sinun toksinen luonteesi. Anna kun arvaan et osaa olla mistään kiitollinenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mun mielestä on ihan ok velloa surussa ja ahdistuksessa - miksi niitä pitäisi kaunistella?
ap
Hän ei ehkä halua velloa surussa ja ahdistuksessa. Olin vuoden sellaisen vellojan kanssa ja sen jälkeen sairastuin masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun mun mielestä on ihan ok velloa surussa ja ahdistuksessa - miksi niitä pitäisi kaunistella?
ap
Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Et ansaitsisi miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, ettei hänellä aidosti ole kosketusta noihin tunteisiin, edes itsessään. Voisiko olla, että suusanallisesti velloisit vaikka ystävön kanssa ja mieheltä pyytäisit vain lohtukainalon.
Kukaan ihminen ei pysty täyttämään kaikkia tarpeitasi, ei edes maailman paras äiti.
UP!