Onko sinulla joulustressi?
Mikä sinua stressaa eniten joulussa? Vai oletko stressivapaa?
Kommentit (25)
Käyttäjä44279 kirjoitti:
Todella stressivapaa, flunssa jyllää 😷🤒🤕🤧
Minäkin kuumeessa. Lahjat on ostamatta ja kaikki tekemättä. En jaksa edes stressata.
Ei erityisemmin. Ihan muu stressi.
Ei stressaa, terveisin eläkeläinen.
Mikä siinä joulussa pitäisi stressata. Tänä vuonna ihan normi sunnuntai.
Kyllä ja ei. Tekemistä on vielä paljon, mutta se on vain mukavaa. Stressiä ja suorastaan ketutusta sen sijaan aiheuttaa se, että leijonanosa aatosta ja joulupäivästä menee töissä. Väliin jäävät niin riisipuuro, sauna, joulurauhan julistus kuin kirkkokin.
Ei ole joulustressiä. Mutta tunnistan joka jouluisen ahdistuksen ja toivon, että joulu olisi pikakelauskella ohi. Stressistä ei ole kysymys.
Olen kasvanut päihdehelvetissä ja joulut olivat yhtä kaaosta (niin kuin arkikin). Tästä lienee jäänyt kestoahdistus joulun suhteen ja edelleen suosikkijouluni on "skippaus". Koska minusta kuitenkin tuli äiti, olen halunnut lapsilleni tarjota mukavan joulun. Olemmekin viettäneet oikein kivoja jouluja yhdessä puolison sukulaisten kanssa ja sisareni perheen kanssa. Välillä meillä, välillä appivanhemmilla, kahdesti porukalla ulkomailla. Mutta silti, tämä salattu jouluinho seuraa aina mukanani. Kun joulu on ohi, huokaan helpotuksesta. Kun lapset ovat omillaan, ohitan joulun kokonaan.
En ole mitenkään ahdistunut tai masentunut, olen tehnyt tilini selväksi menneisyyteni kanssa jo aikoja sitten. Jouluahdistuksesta en silti pääse eroon. Eikä tarvitsekaan. Ei se elämääni tai toimintakykyäni rajota, ei edes osallistumistani joulunviettoon.
Ei kai kauheasti. Kassit, paperit ja reppu painoi vaan. Joka vuosi mietin miten tunnistaa onko kalkkunarullassa muovikuoria lisää vai voiko sitä syödä, kun ekan kääreen ottaa pois, narut ja metallit. Se oli viime vuonna hämäävästi uusi muovikuori. Nyt näytti että on luomuainetta, ehkä, jonka voi syödä. Olisi kääreessä kai lukenut.
Jouluvitutus. Mutta ei stressiä. En sii sjuhli, mutta joulu ympärilläni hiemna haittaa arkeani.
Ei minua ole mikään stressannut. Ihan suunnitelmien mukaan on mennyt. Tänään hoidin kauppa-asiat, huomenna paketoin lahjat ja lauantaina siivoan vielä keittiön. Sitten voi joulu tulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole joulustressiä. Mutta tunnistan joka jouluisen ahdistuksen ja toivon, että joulu olisi pikakelauskella ohi. Stressistä ei ole kysymys.
Olen kasvanut päihdehelvetissä ja joulut olivat yhtä kaaosta (niin kuin arkikin). Tästä lienee jäänyt kestoahdistus joulun suhteen ja edelleen suosikkijouluni on "skippaus". Koska minusta kuitenkin tuli äiti, olen halunnut lapsilleni tarjota mukavan joulun. Olemmekin viettäneet oikein kivoja jouluja yhdessä puolison sukulaisten kanssa ja sisareni perheen kanssa. Välillä meillä, välillä appivanhemmilla, kahdesti porukalla ulkomailla. Mutta silti, tämä salattu jouluinho seuraa aina mukanani. Kun joulu on ohi, huokaan helpotuksesta. Kun lapset ovat omillaan, ohitan joulun kokonaan.
En ole mitenkään ahdistunut tai masentunut, olen tehnyt tilini selväksi menneisyyteni kanssa jo aikoja sitten. Jouluahdistuksesta en silti pääse eroon. Eikä tarvitsekaan. Ei se elämääni tai toimintakykyäni ra
Kiitos kirjoituksestasi. Joskus AV on kuin arpajaisissa, että saan kattavan vastauksen kysymyksiini.
Mieheni ja hänen lähiomaisensa (äiti, isä, täti, sisar) viettävät juuri kuvailemaasi piiloahdistunutta joulua. Heillä on takanaan useamman sukupolven alkoholisteja pitäen sisällään käsittelemättömiä traumoja tai tunnelukkoja. Vaikka mieheni ei juo saati hänen läheisensä, viettäen tervettä elämää, niin etenkin miehen äidllä se ahdistus pulpahtelee ilkeytenä ja kontrolointina. Aina jokin pieni ns viaton heitto, johon ei voi oikein sanoa mitään tai ei tiedä mitä sanoisi. Olen miettinyt useamman joulun hänen tarkaksi hiottua ilkeyttään ja kovuuttaan, joka saa mieheni pelkäämään ja hänen sisarensa kokemaan lukemattomia paniikkikohtauksia, Näennäisesti kaikki on hyvin, puhdasta, kiilloitettua, ahkerasti valmisteltua, mutta minä olen heidän tunnekanavansa kun on aika nälviä jotakin. Pysyn tottakai miehen läheisistä etäällä, olen hiljaa ja kohtelias, mutta kyse onkin tunteista ja niiden kasvamisestahiljaisiksi hirviöiksi joulun viettoon . Minulle joulu oli lapsuudessani turvallista, hyvää, iloista ja mukavaa touhuamista , niin olin aika viaton kohdatessani jouluahdistusta ja ns stressiä miehen lähiomaisissa.
Ystävällisyys, muistaminen, hemmottelu ei heidän ahdistustaanvie pois. Olen ehklä tehnyt virheen pysymällä nyt joulut pois ja viemällä lahjat ennen joulua. Eilen miehen äiti kiukutteli, miten ei saa vielä toivottaa joulua. Mitäpä siihen voi sanoa kuin tyrkätä lahja hänelle käteen ja kääntyä kannoillaani tekaistu hymy huulillani
Toivotan sinulle hyvää joulua ja arvosta itseäsi siinä, että tunnistat ahdistuksen. Se on paljon se.
Meinas tulla ressi, ku en oo tehny laatikoita, mutta veli pelasti mut siltä 🎅 Lupasi tuoda työpaikaltaan, ku saa edullisesti "ei ne yhtä hyviä oo, mutta saavat kelvata tämän kerran. Pääset säkin helpommalla" 😍
Kakunkin voi ostaa myyjäisistä. Valintoja valintoja.
Stressivapaa, perheenäidin osa jo hoidettu.
Ei ole. Tykkään joulupuuhasta, se ei stressaa.
Ei stressaa. Kaikki ruoat ostettu ja lahjat myös. Nyt vaan ootellaan lepposasti jouluaattoa
Ei stressaa mikään. Mulla on 2-vuotias lapsi ja hänen kanssaan teen joulun. Lapsella ei ole mitään odotuksia eikä hän soimaa minua jos kaikkea en jaksa tehdä. Ihanaa vaan nauttia kuusenkoristelusta, herkuista ja katsella kun lapsi avaa lahjoja.
Se loppui eilen, kun loma alkoi.
Kun työt stressasi, suurentelin kaikkea jouluun liittyvää. Nyt tuntuu, että se mitä ei ole, saa jäädäkin.
Todella stressivapaa, flunssa jyllää 😷🤒🤕🤧