Lue keskustelun säännöt.
Olenko tunnekylmä ihminen?
18.12.2023 |
Eräs ihminen, joka on toiminut minua kohtaan eräässä asiassa hyvin väärin, sairastui vakavasti.
Olen ollut hänen kanssaan asiallisissa väleissä teoistaan huolimatta, mutta nyt huomaan, että hänen sairautensa ei kovin paljon liikuta mua.
Tämä ajatus siitä, että olenko jotenkin poikkeuksellisen tunnekylmä, heräsi kun pari muuta ihmistä, joita hän on kohdellut huonosti, heti tunsi empatiaa ja sääliä. Ja jännää tässä on, että nää emoatiaa tunteneet ottivat sen väärin lohtelun mua rankemmin ja ovat ennen tätä sairautta haukkuneet tätä ihmistä paljon rumemmin kuin minä ikinä.
Joskus ennenkin oon ajatellut, että mun tunteissa on vain kaksi asentoa, on ja off. Jos petyn johonkin ihmiseen, mun tunteet menee nopeasti off tilaan.. En käyttäydy huonosti, mutta en vain enää välitä siitä ihmisestä.
Onko tämä jotenkin epänormaalia vai toimiiko suurimman osan ihmisiä tunteet näin?
Kommentit (10)
Mulla on samanalaista, epäilen ainakin osasyyksi että autismia varmaan on. Ja toisekseen liikaa pettymyksiä ihmisten kanssa noin muutenkin, helposti menee siihen off asentoon, eikä siitä yleensä ole enää paluuta. Mutta toisaalta, tällaiseen piirteeseen suhtautumistaan pystyy näemmä työstämään, kaikissahan meissä on puolemme, hyvät ja huonot kunhan ei satuta ketään ainakaan laittomuuksiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kai nuori ja ehdit saada monta korvatilliä elämässä. Oppimisen iloa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanalaista, epäilen ainakin osasyyksi että autismia varmaan on. Ja toisekseen liikaa pettymyksiä ihmisten kanssa noin muutenkin, helposti menee siihen off asentoon, eikä siitä yleensä ole enää paluuta. Mutta toisaalta, tällaiseen piirteeseen suhtautumistaan pystyy näemmä työstämään, kaikissahan meissä on puolemme, hyvät ja huonot kunhan ei satuta ketään ainakaan laittomuuksiin asti.
Kiinnostavaa. Mulla on suvussa autismia, joten voisi mullakin liittyä siihen.
Ja tosiaan osaan käyttäytyä, toivottaa tsemppiä jne.. Saatan jopa konkreettisesti auttaa. Mutta kun pysähdyn kuuntelemaan, mitä tunnen, niin huomaan, etten mitään. En murehdi, en sure. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet kai nuori ja ehdit saada monta korvatilliä elämässä. Oppimisen iloa.
En ole. Lähempänä olen keski-ikää ja iän myötä tämä piirre on vain vahvistunut (sitä mukaa mitä useampi ihminen on pettänyt) ap
Oon samanlainen kuin sinä ja koen itseni kyllä vähän tunnekylmäksi. En koe hirveästi empatiaa, paitsi ihan kaikeista läheisimpiäni kohtaan. Mulla on myös vähän sellainen "se on niin kuin on"-suhtautumistapa asioihin. Suren aika nopeasti läheisten kuolemat ja sairastumiset ja kaikki muutkin asiat. En ole itkenyt yhdissäkään hautajaisissa, en edes niiden nuorena kuolleiden läheisten. Myönnän myös olevani aika itsekeskeinen ja ajattelen monet asiat itseni kautta, esimerkiksi just jonkun huonosta käytöksestä minua kohtaan on vaikea päästä yli.
En silti koe olevani viallinen ja ilmeisesti olen sitten kuitenkin ihan hyvä tyyppi. Ainakin ystäviä ja tuttavia riittää, jotka tykkäävät viettää aikaa kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki tunnekylmyydestä: Tapailin jonkin aikaa naista ja ahdistuin tästä suhteesta niin paljon, että jouduin hakeutumaan terapiaan. Kerroin tästä tapailemalleni naiselle, joka heitti hyvin kevyesti: "Ai, onko siitä ollut hyötyä? En ole kuullut, että kukaan kavereistani olisi käynyt terapiassa." Asenne oli siis se, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa tilanteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Oon samanlainen kuin sinä ja koen itseni kyllä vähän tunnekylmäksi. En koe hirveästi empatiaa, paitsi ihan kaikeista läheisimpiäni kohtaan. Mulla on myös vähän sellainen "se on niin kuin on"-suhtautumistapa asioihin. Suren aika nopeasti läheisten kuolemat ja sairastumiset ja kaikki muutkin asiat. En ole itkenyt yhdissäkään hautajaisissa, en edes niiden nuorena kuolleiden läheisten. Myönnän myös olevani aika itsekeskeinen ja ajattelen monet asiat itseni kautta, esimerkiksi just jonkun huonosta käytöksestä minua kohtaan on vaikea päästä yli.
En silti koe olevani viallinen ja ilmeisesti olen sitten kuitenkin ihan hyvä tyyppi. Ainakin ystäviä ja tuttavia riittää, jotka tykkäävät viettää aikaa kanssani.
Kiva kuulla, että muitakin on. Mullakin on ollut aina se, ettei jonkun kuolema nuorena tai lapsena ole jotenkaan lisännyt sen kuoleman "suurtavuutta" mielessäni.
Ja nään kyllä itsessäni hyviäkin puolia, kuten sen, etten puhu pahaa muista ja olen hyvin lojaali niitä kohtaan, joihin luotan ja joita rakastan.
Joskus oon miettinyt, että liittyykö tuo, etten tunne tarvetta puhua pahaa, tähän tunnekylmyyteeni. Sen positiivinen puoli tavallaan. Että ei oo sellaisia ristiriitaisia ja epämääräisiä tunteita, joita purkaa pahaa puhumalla ja joille hakea tukea muilta, kun on niin selkeenä se off - asento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon samanlainen kuin sinä ja koen itseni kyllä vähän tunnekylmäksi. En koe hirveästi empatiaa, paitsi ihan kaikeista läheisimpiäni kohtaan. Mulla on myös vähän sellainen "se on niin kuin on"-suhtautumistapa asioihin. Suren aika nopeasti läheisten kuolemat ja sairastumiset ja kaikki muutkin asiat. En ole itkenyt yhdissäkään hautajaisissa, en edes niiden nuorena kuolleiden läheisten. Myönnän myös olevani aika itsekeskeinen ja ajattelen monet asiat itseni kautta, esimerkiksi just jonkun huonosta käytöksestä minua kohtaan on vaikea päästä yli.
En silti koe olevani viallinen ja ilmeisesti olen sitten kuitenkin ihan hyvä tyyppi. Ainakin ystäviä ja tuttavia riittää, jotka tykkäävät viettää aikaa kanssani.
Kiva kuulla, että muitakin on. Mullakin on ollut aina se, ettei jonkun kuolema nuorena tai lapsena ole jotenkaan lisännyt sen kuoleman "suurtavuutta
Jos ei liikutu lapsen Kuolemasta, pitää olla hirviö.
Varo ettet saa palstalaisten narsismi diagnoosia!
Sori kirjoitusvirheistä. Ap