Lapsi potkaisi kadulla lumipaakun minua päin - olisiko pitänyt suuttua?

Minä ainakin elämässäni pyrin siihen ettei minulla olisi mielenrauhaa.

Ei

No ei tietenkään. Vahinkoja sattuu. Tosi usein vanhemmat suuttuvat lapsille asioista, jotka selvästi on vahinkoja. Joskus pohtinut, että samoista vahingoista ei kuitenkaan suuttuisi, jos se tapahtuisi jollekin toiselle aikuiselle. Miksi siis lapsellekaan

Ei pidä suuttua, mutta äidille kannattaa sanoa, että lapsellekin voisi opettaa anteeksipyynnön voiman, tuskin se äiti on aina vierellä paapomassa.

Jos se oli syöttö...

Koska äiti pyyteli anteeksi, ei kannata suuttua. Muksu saa kotona ripityksen, joten tietää vastedes, ettei saa potkia lumipaakkuja toisia ihmisiä päin tjsp.

Eikö se riitä että äiti pyyteli anteeksi 

MIksi aina pitää suuttua ja vihata? Eikö teillä ole muita tunteita?

Minä olisin laskeutunut sinne lapsen tasolle ja kysynyt, haluaisiko se jalkapallon joululahjaksi kun on noin kova potkimaan?

No suoraan sanottuna suutuithan sinä kun tänne oksensit tämän kitinä/valitus kirjoituksen

Vierailija kirjoitti:

Eikö se riitä että äiti pyyteli anteeksi 

Riitti, itse sanoin että ei mitään, että se oli selvästi vahinko (ei huomannut minun olevan tulossa, ei siis mielestäni tarkoituksella potkaissut lumipaakkua minua päin). Äiti vain pyyteli niin vuolaasti anteeksi ja kiitti siitä, etten suuttunut ja sanoi, että moni olisi suuttunut, että minua jäi ihmetyttämään että oliko reaktioni jotenkin outo.

ap

Lasta pitäisi rangaista. Itse olin aikoinaan nuorten psykiatrisella, ja lastenosastolla oleva potilas potkaisi lumipaakun minua päin. Hoitaja heti ankarasti huomautti lasta, ja rangaistuksena oli muistaakseni huonehoitoa, eli arestiin joutui.