Liikutun aivan liikaa, miten opetella hillitsemään itsensä?
Lapsen harrastuksen jouluesitys takana ja taas sama "ongelma". Riittää kun näkee ylipäätään lapsia esiintymässä innoissaan ja pienessä jännityksessä, kyyneleet kohoavat silmiin ja pala tuntuu kurkussa. Ja annas olla kun se oman lapsen vuoro tulee, itku tulee jo väkisin. Ärsyttää kun tiedän jo etukäteen että nämä tilaisuudet menee ihan nyyhkimiseksi, en pysty keskittymään kunnolla esityksiin kun energia menee itkun pidättelyyn. Miten saisin opetettua itseäni vähän vähemmän herkäksi?
Kommentit (31)
Toiset ovat vaan tunteellisempia, ei sille mitään voi.
Terv toinen tippalinssi 🥹
Sama ja mulla ei edes ole omia lapsia. Pikkulapset on vaan niin liikkiksiä.
Olen ajatellut erityisherkkyyteni syylliseksi tuohonkin. Toki lasten esitykset herkistävät ihan "normaalejakin" ihmisiä. Itsehän olen ihan tippa linssissä jo kollegan taitavasti suorittamasta työtehtävästä.
Sanon itselleni silloin että ei saa itkeä, koska voi tulla nuha ja se voi johtaa flunssaan - jos on tautiaaltoaikaa. Tai tulee pää vain kipeäksi (turvottaa) jos itkee liikaa. Ja nokka vuotaisi kuin laiva. Meinaan melkein läpsäyttää kevyesti itseäni poskelle kädellä. Yritän sanoa että pitää olla itkemättä ja keskityn paperin ottamiseen täysillä, etten ajattelisi aiempaa. Joskus taas itku ei sitten olekaan onnistunut kun pitäisi itkeä. Ja ei voi ettei satu eli limakalvot turpoa. Vältän lahjakkaasti koskettavia asioita videoilla, mutta israelin ja muiden kohdalla just influn aikana alkoi itkettää. Se varmaan pahensi sitä hieman. Sen materiaalin ja tilanteiden välttäminen. Ehkä joku kantava ajatus. Turha itku on oikeasti turhaa, vaikka on empatiaa.
Täällä yksi itkuiita myös, jo lapsesta asti olin aina alkanut itkeä jos kuulin vaikkapa virsien laulamista. Silloin vielä pidettiin maalaistaloissa varsinkin hengellisiä kinkereitä. Nyt viittäkymppiä lähestyessä on taas ihan kamalaa, kun kaikki itkettää. Tekisi mieli mennä kirkkoon kauneimpiin joululauluihin mutta en kykene laulamaan , on pala kurkussa ja ääni värisee, silmät kyynelissä. Muutenkin tykkäisin laulaa ja on ihan hyvä ääni ja nuottikorva mutta vähänkin tunteelisempaa kun alkaa olla niin ei tule mitään, ärsyttävää.
Minä olen mies ja sama ongelma. Kaikki parisuhteetkin kaatuneet siihen, kun en halua mukamas jutella. Haluan toki ja oikein paljon, mutta pelkään enemmän sitä että minua loukataan.
Jaa-a. Itsehän itkeä pillitän yksinäni ihan näitä hömppäisiä joululeffoja katsoessa, mutta toisaalta saatan saada julmetun raivon päälle ihan siitä että käyn kaupassa kun ihmiset on haisevia ja ääliöitä..
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja sama ongelma. Kaikki parisuhteetkin kaatuneet siihen, kun en halua mukamas jutella. Haluan toki ja oikein paljon, mutta pelkään enemmän sitä että minua loukataan.
No tuollainen psyykeongelma nyt on vähän eri asia kuin herkistyä lasten esityksille.
En ole vielä keksinyt keinoa hillitä ylenpalttista herkistymistä.
Joskus yritän keskittyä johonkin sivuseikkaan. Hoen itsekseni jotain mantraa, ihan mitä vaan. Näin selvisin tyttären häistä. Niissä toki saa liikuttua, mutta kun menee överiksi niin juhlatkin menee mönkään ja naama pudottaa.
Minulle voi tulla kyyneleet silmiin vaikka kaupan kassalla. Tuntematon vastapuoli häkeltyy asiasta täysin.
Anna itsellesi lupa itkeä kun itkettää. Et sinä siellä ainoa liikuttuja ole, moni muukin kyynelehtii.
Ala syömään mielialalääkkeitä. Ne tasaa tunnekuohuja.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä keksinyt keinoa hillitä ylenpalttista herkistymistä.
Joskus yritän keskittyä johonkin sivuseikkaan. Hoen itsekseni jotain mantraa, ihan mitä vaan. Näin selvisin tyttären häistä. Niissä toki saa liikuttua, mutta kun menee överiksi niin juhlatkin menee mönkään ja naama pudottaa.
Minulle voi tulla kyyneleet silmiin vaikka kaupan kassalla. Tuntematon vastapuoli häkeltyy asiasta täysin.
Mantra on hyvä idea, jollekin. Mitäs jos sitä alkaisikin hokea vahingossa ääneen yhtäkkiä ja havahtuisi. Kaupan hyllyjen välissä on helpompaa liikuttua, jos harvoin.
Ei ole mitään väärää olla emotionaalinen, mutta meditointi voi auttaa hillitsemään tunteita paremmin.
Ehkäpä se että pidättelet tekee siitä isomman reaktion mitä se olisi jos vain tirauttaisit ne kyyneleet. Ei kukaan edes huomaa jos et ala ääntelemään.
Isä kuoli jokunen vuosi sitten. En ainakaan itkenyt pisaraakaan. Olen mielialalääkityksellä ja olin silloinkin.
Mulla jopa animaatioiden laskelmoidut itketyskohdat toisinaan vollotuttavat, vaikka inhoankin mokomaa kyynistä tunnemanipulointia.
Vaikutat normaalilta. On koskettavaa seurata lasten esityksiä.