Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys tuntuu vaikealle
16.12.2023 |
Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt hahmottaa mikä minua oikein vaivaa. Naispuolisten ystävien kanssa ystävyys tuntuu jotenkin hankalalle, enkä osaa sitä ylläpitää sillä tavalla että se olisi riittävää. En pidä soittelusta, puhelimessa puhumisesta enkä tiedä onko se yksi syy miksi naisten kanssa koen vaikeuksia pitää yllä ystävyyssuhteita.
Olen 40.v perheenäiti ja nyt lasten kasvun myötä havahtumassa tähän asiaan. Miesten kanssa tulen hyvin juttuun ja pääsen nopeasti samalle aaltopituudelle. Heidän seurassaan muutenkin minun on jotenkin helpompi olla oma itseni, saan huomiota ja kunnioitusta sopivassa suhteessa mitä naispuolisten kavereiden kanssa en oikein tunnu saavan.
Kokeeko kukaan muu samanlaista vaikeutta ylläpitää ystävyyttä? Tutustun todella helposti uusiin ihmisiin, mutta sitten se suhteiden ylläpito tuottaa ongelmia. Alan myös jollakin lailla ahdistua siitä että joku ns. roikkuu minusta kiiinni, ilmeisesti olen melko itsenäinen ja koen tärkeäksi saada tehdä asioita omalla tavallani. Ystävyys aina vaatii erittäin laajoja kompromisseja, siinä yksi syy miksi esim. isossa naisporukassa oleminen tuntuu hiukan ahdistavalta.
Kommentit (9)
Osa on vanhoja lapsuudenaikaisia kavereita, opiskeluajoista tuttuja ja sitten osa aivan uusia matkan varrella mukaan jääneitä. Kaikkia leimaa sellainen outo teennäinen olo, lähinnä ehkä itsellä etten osaa olla luontevasti tai ylläpitää suhteita riittävästi.
En oikein osaa tätä ystävyyden ylläpitämistä siten, että se kantaisi pidemmälle ja jotenkin tuntuu että kaikki nykyiset ystävyyssuhteet ovat hiipumassa tai jotenkin tyhjäntuntuisia. Ehkä tosiaan niitä yhteisiä mielenkiinnonkohteita ei niinkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua itseäni ahdistaa kun jostain syystä vedän puoleeni naisia jotka haluavat ystävystyä kanssani. Ja myös siihen liittyy myös ihailua joka itsestäni tuntuu vaivaannuttavalta. Jostain syystä minulle halutaan uskoutua ja nostetaan jalustalle.
Oikeasti ahdistun ja olen Introvertti, mieheni on paras ystäväni ja hänen ystävyytensä riittää minulle. Nytkin aloitin uudet opinnot niin jo 2 eri naista sanoi haluavansa ystäväkseni ja 5 eri naista tunnustaneensa ihailevansa minua, ovat kehuneet kauneutta ja älykkyyttä. Se itseasiassa saa minut vaivaantumaan ja koen että sosiaalisesti jään velkaa ja se on inhottava tunne.
Samaistun ja itseasiassa minullakin on tuota että en pidä puhelimessa puhumisesta ja olen itsenäinen. Se varmasti vaikuttaa todella paljon. Itseä asia ei tällä hetkellä kauheasti vaivaa, mutta nolottaa kyllä jos tuttaville paljastuisi kuinka vähän minulla on kavereita.
Ehkä he eivät osaa kuunnella mitä haluat ja neuvottele. Jos ovat oman napansa ympärillä pyöriviä? Eri jutut ja kiinnostukset, kohtaako nekään. Ihmisten tavat pitää yhteyttä ovat myös erilaiset ja moneenko pidetään yhteyttä. Tavataanko vain teellä kotona vai onko toinen liian menevä.
Kyllähän sitä tosiaan saa ainoana naisena miesporukassa ihan eri tavalla huomiota kuin muiden naisten keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika vaikealta ja itseäsi täynnä olevalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aika vaikealta ja itseäsi täynnä olevalta ihmiseltä.
Katsos kun hän on erilainen kuin muut naiset... Miehet ymmärtävät häntä paremmin. Ei vain jaksa naisten juttuja, kun kaikki on niin hankalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on paljon miespuolisia ystäviä ja kyllähän heidän kanssa on usein jotenkin yksinkertaisempaa. Uusien miespuolisten kavereiden kanssa tosin ei ole helpompaa, koska tuttavuuden alussa on epäselvää, haluaako mies tosiaan olla kaveri vai jotain muuta. Naispuolisten ystävien kanssa, jotka on tuntenut kauan on helppoa, mutta uusien kanssa vaikeaa... Yhä vieläkin on usein niin, että vanhemmuus määrittää naisen identiteettiä ja ajankäyttöä paljon enemmän, kuin miehen. Lapsellisilla miehillä on lisäännyttyään edelleen aikaa ystävilleen, lapsellisilla naisilla äitiys ajaa ystävyyssuhteiden hoitamisen edelle.
Mitä kautta oot noihin naispuolisiin ystäviin tutustunut? Pitäis olla niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Itsekkään en oikein pidä lasten kavereiden äideistä, harvemmin heidän kanssaan on muuta yhteistä kun lapsi ja siksi ei nähdäkään ku lasten asioissa.
Joitakin naispuolisia työkavereita ja vanhoja koulukavereita on minulla olemassa, heidän kanssaan tulee ilman lapsiakin nähtyä.