Sukulaisten uskonnollinen tuputus

Olen ateisti. Kirkosta eronnut heti kun se oli mahdollista. Lapsia ei kastettu kirkkoon eikä uskonnollisuus näy arjessamme millään tavalla. Tietyille sukulaisille asia oli ehkä vähän vaikea, vaikka ovatkin täysin tapauskovaisia.

Mutta mikä siinä on että pitää väenvängällä kertoa tarinoita taivaasta ja enkeleistä kun on sovittu, että nämä asiat eivät kuulu meidän maailmankatsomukseemme emmekä halua niistä lapsillemme kertoa. Samaan sarjaan kuuluu esim. näkki. Ei, meillä ei palvota mitään satuolentoja. Joulupukki nyt vielä menee muutaman vuoden läpi ja lapsi saa itse hoksata tämän juonen.

Mutta ne taivaat ja enkelit ja näkit ja tällaiset. Lapsiparoilla pää aivan sekaisin kun enot kertoo yhtä ja tädit toista ja vanhemmat teilaa kaikki mitä em. ovat kertoneet.