Lue keskustelun säännöt.
Odotin esikoista 22-vuotiaana ja nyt toista 31-vuotiaana
25.11.2010 |
En tiedä johtuuko iästä, mutta kyllä nyt on kroppa niin koetuksella. Esikoisen kohdalla ei ollut yhtään mitään vaivoja, loppuun asti viipotin täysillä. Tässä raskaudessa alusta asti pahaa oloa, närästystä, finnejä, iskiasvaivoja, kipuja, kolotusta, pissahätää, tykytyksiä... Puhumattakaan siitä, että asioita ei enää osaa ottaa niin rennosti. Silloin sitä oli varma, että kaikki menee hyvin...
Kunto on jopa kymmenessä vuodessa parantunut noin muuten.
Kommentit (10)
ja toisen 26-vuotiaana ja voisin allekirjoittaa tuon saman :) Mutta vanheneehan sitä tietty vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kakkosta 33-vuotiaana. Ja aivan sama juttu. Nuorempana en juurikaan "kärsinyt" raskaudestani. Pahoinvointia alussa, ei muuta. Kävin esim. polkupyörällä kaupassa torstaina, ja vauva syntyi perjantaina. Toisen odotuksen aikana yritin pyöräillä kuukautta ennen laskettua aikaa, mitä tuskaa!
Taitaa totuus olla, että oman jaksamisen ja kropan kannalta vauvat pitäisi hankkia mahdollisimman nuorena.
Odotin esikoista 22-vuotiaana ja toista 30-vuotiaana. Eka raskaus meni heittämällä, ilman mitään oireita. Toinen otti todella koville, pahoinvointia viikolle 17 asti ja väsymys ihan hirveä.
Mutta vähän sama juttu se on juhlimisen kanssa myös: nuorena voi hillua monta päivää putkeen ja on silti maanantaina lyönnissä. Nykyisin toipuminen kestää monta päivää..
yksilöllisiä. Ei tuosta nyt kauheasti voi mitään johtopäätöksiä vetää. Tottahan se on, että seuraavassa raskaudessa elimistöllä on homma muistissa ja vatsalihakset antavat melkein heti periksi kasvavalle vatsalle.
Mutta toisen raskauden aikaan teillä on myös erilainen elämäntilanne kuin ensimmäisen aikaan. Ei voi vaan lepäillä ja makoilla, kun siltä tuntuu, kun on isompi perhe pyöritettävänä ja isompi lapsi pyörii jaloissa vaatien huomiota.
MInua ainakin tässä toisessa raskaudessa rasittaa enemmän tuo taapero, jota pitää nostella ja kanniskella, pukea ja leikkiä.. siivota ja pyykätä pitäis, vaan ei meinaa kyllä jaksaa. Töissäkin pitää vielä käydä. Melkoista kello kaulassa juoksemista on elämä verrattuna leppoisaan esikoisen odotukseen.
Mutta toisen raskauden aikaan teillä on myös erilainen elämäntilanne kuin ensimmäisen aikaan. Ei voi vaan lepäillä ja makoilla, kun siltä tuntuu, kun on isompi perhe pyöritettävänä ja isompi lapsi pyörii jaloissa vaatien huomiota.
Mutta oikeassa olet, eipä tästä tieteellistä tutkimustulosta saa aikaiseksi... Silti olen sitä mieltä, että kyllä sitä nuorempana jaksoi paremmin - ainakin itse koen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toista 43-vuotiaana.
43-vuotiaana voin mainiosti ja oli ihan tappiin asti töissä - toisin kuin yli 10 vuotta nuoremmat kollegaodottajat. JAksoin vielä muutot sun muut.
Sanoisin, että kaikki raskaudet ovat omanlaisiaan.
Esikoisen sain 22-vuotiaana, toisen lapsen 28-vuotiaana ja nyt 38-vuotiaana odotan kolmatta lasta.
Selkeesti olen väsyneempi kuin ennen, toisaalta taas nää on ihan tavallisia raskausoireita mitä mulla on ollut ja on. Mä en vaan ole niistä aikaisemmissa raskauksissa potenut, mutta hyvin niitä voi olla nuoremmillakin.
Että ota tosta nyt selvää :)
Pääasia kuitenkin että raskaus sujuu muuten ihan hyvin ja vauva voi hyvin vatsassa, ja mä kärsin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana. Missään näistä ei ole ollut mitään vaivoja tai oireita. Liikuntaa olen harrastanut synnytykseen asti, ja sairaslomia en ole tarvinnut. Ärsyttää, kun kaikki kyselee milloin oikein jäänkään saikulle, ihan kuin se olisi joku luonnon laki, ilmeisesti varsinkin tässä iässä.
on sydämen tykytyksiä, niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Se voi johtua kilpirauhasesta.
ja toisen 26-vuotiaana ja voisin allekirjoittaa tuon saman :) Mutta vanheneehan sitä tietty vuodessa...