Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on yläkoulun open työ nykyään? Kannattaako?
11.12.2023 |
Mulla on itsellä yläkouluajoilta hyvät muistot, oltiin tosi pidetty ryhmä ja opettajat on olleet aina mulle tärkeitä roolimalleja. Opettajuus uravaihtoehtona on ollut mielessä jostain ala-asteikäisestä asti. Nyt olen 27 ja mietin vieläkö ehtisi opiskella. Historia ja äidinkieli kiinnostavat.
Mutta mutta hirvittää vähän kun luen opettajien kokemuksia nykykoulusta,että oppilaat on kauheita ja vanhemmat vielä kauheampia. Onko työ jatkuvaa käytöshäiriöisten ja kännykkäriippuvaisten teinien kanssa riitelyä ja kurinpitoa, vittuilua ja väkivallan uhkaa? Minussa on tietynlaista herkkyyttä joka voi olla ihmisten kanssa sekä vahvuus että heikkous, open työssä varmaan myös.
Pelkään että opiskelen opintolainalla tutkinnon omien mukavien yläkoulumuistojen pohjalta, menen työelämään ja vastassa onkin joku ihan toinen todellisuus mitä itse muistan.
Eli aineen opettajille kysymyksiä:
Kannattaako ala? Hyvät ja huonot puolet? Onko työ muuttunut vuosien varrella ja onko nuoret nykyään oikeasti vaikeampia kuin ennen?
Kommentit (55)
1/55
|
11.12.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minulla on ollut onni olla hyvissä kouluissa, joissa arki on aikuisten käsissä. Joka paikassa ei ole niin. Olen viihtynyt yli 20 vuotta. Työ kyllä vaatii tiettyä kanttia, mutta se voi ilmetä ihmisissä eri tavoin.
Historian opettajista on merkittävää ylitarjontaa, joten sitä tietä en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sijaistamassa muutamassa yläkoulussa. Nytkin on sellainen pula sijaisista, että kuka vaan kelpaa. Herkkyys ei kyllä kuulosta toivottavalle ominaisuudelle. Jämäkkyys ja huumorintaju mieluummin.
Historiaa ei kannata valita. Opettajia on liikaa. Äidinkielen opettajia tarvitaan, mutta kirjallisuuden opinnot tekevät opinnoista pitemmät.
Itseltäni kännykät, vapetus, vaativat vanhemmat ja jatkuvasti kiertävät sairaudet (lue korona) ovat vieneet voimat. Alan etsiä etätyötä. Ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Käy sijaistamassa muutamassa yläkoulussa. Nytkin on sellainen pula sijaisista, että kuka vaan kelpaa. Herkkyys ei kyllä kuulosta toivottavalle ominaisuudelle. Jämäkkyys ja huumorintaju mieluummin.
Historiaa ei kannata valita. Opettajia on liikaa. Äidinkielen opettajia tarvitaan, mutta kirjallisuuden opinnot tekevät opinnoista pitemmät.
Itseltäni kännykät, vapetus, vaativat vanhemmat ja jatkuvasti kiertävät sairaudet (lue korona) ovat vieneet voimat. Alan etsiä etätyötä. Ihan mitä tahansa.
Olen miettinyt esim S2 opetusta, sitä varmaan tulevaisuudessakin yhä enemmän tarvitaan kouluissa eli ehkä äidinkieli olisi sitten se aine. Historia toisaalta kyllä kiinnostaisi silti aineena enemmän. Ehkä työkokeilun kautta voisi päästä myös tutustumaan alaan.
Jos kännykät on nykykoulussa ongelma niin ehkä esim 5vuoden päästä enää ei. Koko ajanhan pohditaan kännykäy kieltävää lakia kouluihin.
Ihana naisope ilman auktoriteettia raivoaa, kun ei pipo kestä. Lapset nauraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S2-opettajista on pulaa ainakin muualla kuin yläkouluissa. Ei tarvitse ennen opintoja päättää, millä kouluasteella opettaa. Lukioon ei kannata mennä opettamaan, jos ei oikeasi rakasta lukemista ja kirjoittamista ja ole niissä todella hyvä. S2-opettajana ei tarvitse olla kirjallisuusihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ihana naisope ilman auktoriteettia raivoaa, kun ei pipo kestä. Lapset nauraa!
Penska ottaa chillisti ja lyö vettä myllyyn. Ope menee lisää satanolla syöttiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka koulussa ja joka luokalla erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kyllä ehkä ahdistavinta ikinä olla tilanteessa missä lauma teinejä kuvaa hermoromahduksesi ja lataa sen nettiin jossa se säilyy ikuisesti.
Minusta vikaa on kyllä tuossa myös opettajassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka koulussa ja joka luokalla erilaista.
Varmasti mutta kyllä varmaan opettajilla silti myös jotain yhteneväisiä näkemyksiä on eri ikäluokista ja haasteista ja nykyisestä koulumaailmasta. Toki joku ongelmalähiö vs eliittialueen nuorison opettaminen on erilaista.
Kavattamistahan se on. Yläkoulussa oman aineen hallinta on olennaista, mutta loppupeleissä ei edes niin olennaista kun ihmisenä oleminen toiselle ihmiselle. Se on arjen ja sen huolien jakamista nuorten kanssa, toki ammatillisesta näkökulmasta käsin. Tietynlainen herkkyys on jopa toivottavaa, mutta ei tietenkään millään tavalla horjuva mielenterveys. Omat rajat pitää tietää ja tunteensa osata käsitellä, niillä pärjää. Suomeksi: pärjää, kunhan suostuu itse kasvamaan kypsäksi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy sijaistamassa muutamassa yläkoulussa. Nytkin on sellainen pula sijaisista, että kuka vaan kelpaa. Herkkyys ei kyllä kuulosta toivottavalle ominaisuudelle. Jämäkkyys ja huumorintaju mieluummin.
Historiaa ei kannata valita. Opettajia on liikaa. Äidinkielen opettajia tarvitaan, mutta kirjallisuuden opinnot tekevät opinnoista pitemmät.
Itseltäni kännykät, vapetus, vaativat vanhemmat ja jatkuvasti kiertävät sairaudet (lue korona) ovat vieneet voimat. Alan etsiä etätyötä. Ihan mitä tahansa.
Mitä on vapetus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä herkkyyttä nimenomaan vaaditaan. Omat parhaat, Suosituimmat opettajat olleet nimenomaan herkkiä. 😊Toki ei pelkästään herkkiä vaan paljon muutakin esim empaattisia, välittäviä, rauhallisia jne. 😊
Vapetus on sitä uudenlaisen tupakan vetämistä.
Pidä sellainen fakta mielessä, että 33-vuotias vastavalmistunut ei ole yhtä haluttu kuin 27-vuotias vastavalmistunut, etenkään kun äidinkielen opettajistakaan ei huutava pula ole ja kanssasi valmistuu 30 nuorempaa uutta opettajaa. Joudut tekemään tosi paljon töitä ylipäätään saadaksesi jalan oven väliin työelämään, paljon yhden päivän tai oppitunnin sijaisuuksia jne. Jos opettaa haluat, ovatko matemaattiset aineet täysin poissuljettu vaihtoehto? Sen alan opettajista on aidosti pula.
Eihän terve aikuinen rääy tolleen missään tilanteessa. Vajoaa alemmas ku noi lapset.
Historian opeja on tosi paljon työttömänä. Äidinkieli ja S2 vetävät paremmin. Samaa ehdotan; ota muutama pätkäsijaisuus, niin huomaat, onko sinusta aineenopeksi.
Ja vastauksia kysymyksiin... Kyllä, peruskoulun opettajan työ on jatkuvaa kurinpitoa. Riitelyä ja vittuilua auktoriteetista ja oppilasaineksesta riippuen. Väkivallan uhkaa oppilasaineksesta riippuen (esim. omalla työpaikallani oli viime vuonna jatkuva tilanne päällä). Työ on muuttunut huomattavasti stressaavammaksi ja haastavammaksi sen kahdenkymmenen vuoden aikana, mitä olen yläkoulussa työskennellyt. Käy kokeilemassa - siinä näet, sovitko alalle!
Ei se herkkyys välttämättä ole huono puoli. Herkkähän voi olla hyvä lukemaan ihmisten mielialoja, hyvä sovittelemaan ja joustamaan. Eikä herkkyys tarkoita sitä, että ei olisi jämäkkä. Jonkinlainen jämäkkyys tosiaan on hyvä piirre jokaiselle opettajalle. Mutta, jos herkkyys ilmenee pelokkuutena, arkuutena ja siinä, että ottaa asiat helposti itseensä, voivat ne olla haasteita opettajan työssä. Mutta eivät esteitä, kyllä nahkaa ja uskallusta voi kasvattaa. On hyvä tunnistaa se jo ajoissa, jotta asialle voi tietoisesti tehdä jotain.