Mun ihmissuhdeongelmani...
Mulla on tapana, että mulla on vaan pari ihmistä, joiden kanssa olen tekemisissä ja niiden kanssa tahdonkin sitten olla paljon ja tuntea heidät läpikotaisin.
Monesti menetän mielenkiinnon, jos toinen ei olekaan yhtä kiinnostunut minusta (koskee siis parisuhteita ja ystävyyssuhteita). Tai tunkeudun liikaa toisen reviirille ja sitten se ei enää tahdo olla mun kanssani tekemisissä.
Mä en ole hyvä tämmösissä small talkeissa ym. päivän puheenaiheiden rupatteluissa. Tahdon puhua mistä vaan, mitä mieleen tulee, ja tahdon, että mulla ja puhekaverilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet tai ennemminkin samanlainen tapa kommunikoida ja toimia.
Ja sitten toisaalta saatan olla hyvin lapsellinen ja tietämätön/"sivistymätön" ja huonomuistinen. Silloin on vaikea pysyä yhtään missään rupattelussa mukana.
Lisäksi ymmärrän asiat liian kirjaimellisesti. :(
Joko paljastan liikaa itsestäni ja mua luullaan hulluksi/oudoksi ja kiusataan tms. tai sitten mua luullaan joksikin stalkkaajaksi, kun tahdon tietää toisesta kaiken. :(
Yleensä se menee sitten siihen, etten puhu kellekään mitään.
Onneksi löysin kivan miehen, mutta ystävää kaipaan. Sellaista "bestistä".
Kommentit (3)
on niin huonot noi sosiaaliset taidot. :(
Ja toisaalta se, että tahdon tietää toisesta niin paljon johtuu siitä, että mua on huijattu ja käytetty hyväksi, kun olen tämmönen yksinkertainen. :/ Tuntuu, että tahdon olla varma siitä, että toinen oikeasti on tosissaan ja edes sinne päin, mitä näyttää olevan (vaikka eihän sitä koskaan voi varmasti toisesta tietää...).
Ap
Oliskin kiva, jos jotain kaveria kiinostaisi edes noin paljon, että tietäis millainen olen.
Ap
Yleensä ihmiset halauavt pitää hiukan omaakin yksityisyyttä ja hengitysrakoa molempiin suuntiin. Ei ole kivaa kuulla toisesta kaikkea eikä olla pakotettu jakamaan sellaista itsestäkään.
Jonkinlaista sosiaalista taitoa vaatii tietää missä menee se pidäkkeettömyyden raja.
Minä tukehtuisin noin omistushaluiseen ja päällekäyvään kaveriin.