Kuinka kauan odotella kosintaa?

haluaa naimisiin, kun tarpeeksi rakastuu ja tuntuu, että tässä on nyt se oikea. Jos ei halua naimisiin, ei ehkä ole ihan satavarma tunteistaan ja yhteisestä tulevaisuudesta toisen kanssa.



On niitäkin esimerkkejä mun kaveripiirissä, että nainen haluaisi naimisiin kovasti, mies sitä mieltä, että ei vielä, sitten joskus... no sitten roikutaan yhdessä ja saadaan ehkä lapsikin ja sitten tulee ero. Yhtäkkiä mies tapaa uuden ja menee samantien naimisiin. ELi jonkun toisen kanssa on sitten kuitenkin valmis naimisiin hyvinkin pian. Väkisin tulee mieleen, että se eka nainen ei vain ollut hänelle se oikea.

aidosti halua naimisiin?

Minä on erittäin vahvasti sitoutunut avomieheeni ja olemme päättäneet elää yhdessä niin pitkään kuin mahdollista. Mutta minä en halua naimisiin.

Mies menisi kanssani naimisiin vaikka huomenna.

Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla vapaa tai etten olisi sitoutunut mieheen. En vaan halua naimisiin. En ymmärrä sen merkitystä ja olen vain erittäin tyytyväinen, että nykypäivänä meillä on oikeus valita tuokin asia.

Ainakin mun halusi. Mä olisin voinut asustella alkuun pari kolme vuotta avoliitossa ja naimisiin ajattelin, että mentäisiin kun lapsia alettaisiin suunnitella.



Hyvä, että suostuin. Mies perusteli niin hyvin :), että haluaa viettää loppu elämänsä mun kanssa. Lapset on asia erikseen, ei sotketa heitä tähän päätökseen.



Mies siis halusi, että menimme naimisiin ennen kuin muutimme yhteen. Sinänsä järkevää, myimme omat asuntomme ja ostimme yhteisen isomman. Ei tarvittu mitään avioehtoja tms, kaikki yhteistä jne.

pari vuotta oottelin...

asioista puhu, ni onpa outoa. Miksi pitää edes muuttaa yhteen, jos ei ole mitään puhetta avioliitosta siinä samalla, varsinkin kun ilmeisesti haluaisit naimisiin?

Onhan siitä puhuttu. :) Mies sanoo "sitten joskus", ja tuntuu että monilla naisilla jää moisen kanssa luu käteen. Itselleni olisi sama sitten vaikka mennä naimisiin jos kerran yhdessä asutaan ja eletään, eikä ajalla niin merkitystä, mutta miehillä ilmeisesti on joku maaginen aikaraja, jota ennen ei saa alkaa avioliitosta "vinkua".



Itse en vain oikein tiedä, että mikä on sellainen aika että naisen kannattaa jahkaavan (?) miehen kanssa odottaa. Toisaalta ei ole kiire, mutta toisaalta en aio lopunikääni elää miehen kanssa, jonka mielestä naimisiin mennään "sitten joskus".

mutta keskustele sen miehen kanssa siitä, mitä hän elämältää haluaa ja miten hän avioliittoon suhtautuu.



Jos päätät jäädä ja perustaa perheen avoliitossa, niin päätä samalla hyväksyä avoliitto. Musta tyhmintä on se, että ootellaan kosintaa ja tehdään jo lapsia ja sitten ihmetellään, kun mies ei halua naimisiin. Ketään ei voi pakottaa ja jos avoliitossa alkaa perhettä perustamaan, niin silloin hyväksyy avoliiton elämismuodokseen.



Jos avioliitto on sinulle ehdoton asia, sano se miehelle suoraan. hän sitten tehköön päätöksensä omalta osaltaan.

Kyllä mies tietää, että avioliitto on minulle tärkeä, enkä tee lapsia sitä ennen. Pointti tässä kaikessa on kaiketi se, että nykyajan nuoret miehet venyttävät seurustelu/avoliittoaikaa mahdollisimman pitkälle välttyäkseen avioliiton "kahleilta", vaikka itse näen jo avoliitonkin avioliittoon verrattavana sitoutumisena. Miten tällaisen miehen tunnistaa? Tuntuu ettei miehillä muutenkaan ole kiire minnekään. Itsekään en naimisiin halua vain naimisiinmenon vuoksi (en edes haaveile häistä), vaan minulle se on enemmän symbolinen sinetti liitolle, vaikka mikään ei konkretiassa muuttuisikaan.

Omassakin suhteessani mies oli se, joka teki aloitteen avioliittoon ja hänellekin oli selvää, että avioliitossa vasta perustetaan perhe. Ja ei olla mitään uskovaisia, siitä ei ole kyse, sänkypuuhissa oltiin kyllä ennen papin aamentakin :) Kyllä osa miehistä haluaa naimisiin ja nopeastikin, samanlaisia tapauksia on kaveripiirissäkin.

Pointti tässä kaikessa on kaiketi se, että nykyajan nuoret miehet venyttävät seurustelu/avoliittoaikaa mahdollisimman pitkälle välttyäkseen avioliiton "kahleilta", Tuntuu ettei miehillä muutenkaan ole kiire minnekään.

Kyllä osa miehistä haluaa naimisiin ja nopeastikin, samanlaisia tapauksia on kaveripiirissäkin.

Varmasti joo, mutta enenevissä määrin törmää myös naisiin, joiden miehet ei koskaan halua naimisiin vaikka lapsia kyllä yhdessä voidaan tehdä jne. Harmittaa avioliiton merkityksen katoaminen! Mikä siinä on miehille niin vaikeaa? Inhottaa muidenkin naisten puolesta, että elellään hynttyyt yhdessä vuosikausia eikä miehelle tule mieleenkään avioliiton ajankohtaisuus.

6 vuotta ja nyt vasta 30v syntymäpäivilläni mieheni sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa minua. On hyvin hitaasti lämpiävää sorttia. Kihloista on ollut puhe ja kosinutkin olen monta kertaa, mutta aina olen pakit saanut. Sen tiedän että tuskin naimisiin tullaan menemään, mutta näinkin kauan kun ollaan oltu yhdessä niin kihloihin haluaisin. Se olisi vähän niinkuin julkinen osoitus, että on kanssani tosissaan. Mutta varmaan täytyy itse sormukset osta ja kosia niiden kanssa..

Viimeistään kahden vuoden seukkaamisen jälkeen olisi suotavaa päästä avioliiton satamaan.

jos suhde ei etene mihinkään 3 vuodessa, niin se ei etene ollenkaan. Kosi itse, jos haluat suhteenne etenevän.

En tiedä, mistä tällainen ajatus tulee, etteivät miehet haluaisi lapsia tai naimisiin. Olen itse seurustellut vain tällaisten miesten kanssa. Aviomieheni päätti edellisen vakavan suhteensa nimenomaan suurelta osin siksi, että ex-tyttöystävä ei halunnut lapsia oman ilmoituksensa mukaan koskaan. Olisikohan näistä sukupuolten avioitumisinnokkuusasioista jotakin kyselyitä tehty, en tiedä. Toisaalta sellainen kysely olisi erittäin vaikea tehdä luotettavasti. Kulttuurissamme on ilmeisesti ilmiö, että "miehekästä" olisi väittää haluavansa pysyä "vapaana". Ja nyt kun juttelen omien poikieni kanssa, niin kyllä he ajattelevat aikuisina haluavansa vaimon ja lapsia.

"kihloihin meno" vain kihloihin menon ilosta kuulostaa typerältä.

Kyllähän tällaisista asioista, jos mistä, pitäisi voida keskustella ja sopia suhteessa!

6 vuotta ja nyt vasta 30v syntymäpäivilläni mieheni sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa minua. On hyvin hitaasti lämpiävää sorttia. Kihloista on ollut puhe ja kosinutkin olen monta kertaa, mutta aina olen pakit saanut. Sen tiedän että tuskin naimisiin tullaan menemään, mutta näinkin kauan kun ollaan oltu yhdessä niin kihloihin haluaisin. Se olisi vähän niinkuin julkinen osoitus, että on kanssani tosissaan. Mutta varmaan täytyy itse sormukset osta ja kosia niiden kanssa..

Jos ootte 18 v niin voit ootella vaikka 8 v.