Oletko koskaan ollut täysin tyytyväinen

Pitkään kävin eri vaihtoehtoja läpi. Vaimoon, työpaikkaan jne. Aina on ollut kuoppiakin. Sitten keksin, että olisin valinnut saman koulutusalan aina vain uudestaan. Näin, vaikken työnantajiini olekaan aina ollut tyytyväinen.

Jep, ja aloittamiini harrastuksiini ainakin viimeiset 30 vuotta.

En ole... aina jokin alkaa hiertää. Semmosia ne ihmiset kai ollaan? Sama puoliso on kyllä tästä huolimatta pystynyt rinnalla 15 vuotta .. kaikki muu onkin vaihtunut moneen otteeseen. Koti, työ, harrastukset jne.

En. Aina on tullut pettymys. Ja siis iso semmoinen, pienemmäthän on normaalia elämää...

Lapsena varmaan viimeksi. Tosin aika kultaa muistot. Mutta silloin koin sellaista huolettomuutta ja elämistä hetkessä, mitä en vanhemmiten ole enää saavuttanut. 

Joihinkin harrastuksiin, pitkäaikaisesti, kyllä. Lemmikkieläimiin koko niiden elinkaaren ajan. Tykkään myös vanhemmiten yhä enemmän tästä maasta, luonnosta ja vuodenajoista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena varmaan viimeksi. Tosin aika kultaa muistot. Mutta silloin koin sellaista huolettomuutta ja elämistä hetkessä, mitä en vanhemmiten ole enää saavuttanut. 

Minä koen ihan juuri samoin. Se on jotenkin tosi sääli, että näin on.

Itseeni.

Niin kauan menee hyvin, kuin menee hyvin, muina aikoina ollaan sitten tyytymättömiä, eli lähes aina.

Pääosan elämästäni olen ollut oikein tyytyväinen, minulla on kaikki hyvin. Pitkä, onnellinen avioliitto, ihanat, nyt jo aikuiset lapset, kivat miniät ja vävyt ja koko perheemme pitää yhtä ja viihtyy yhdessä.

En. Ehkä AI on kaapannut ihmisiä tai alkoholi. Ehkä osaksi tyytyväinen. Ja pariin tyytyväinen. Kiitollinen kyllä monien työstä ja vaivasta.

Lapsilla on vielä onnellisuuden tunnetta. Aikuinen tietää, että se voi loppua pian ja vähintään pelkää, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu.

Aina jos erehtyy olemaan tyytyväinen joku hammas katkeaa tai auto särkyy tai jotain muuta harmia, isoa tai pientä ilmaantuu.

Kannattaa opetella nauttimaan tässä ja nyt, mutta eihän se ole helppoa.

Olen varmaan ainakin jonkin aikaa. Kadehdin niitä, joille vähäinenkin riittää tyytyväisyydeksi, niin kuin  vaikka se, että on syönyt puuroa ja ei ole nälkä.

Toisaalta ei mikään olisi kehittynyt, jos meille olisi riittänyt se eläminen sen mukaan, mitä puusta putoaa suuhun makoillessa sen alla.

Itseäni eniten ahdistaa tämä maailman tilanne. Tuntuu että pelkästään syntyminen maahan, jossa ei ole oikeita isoja ongelmia, ei oikein ole ansaittua.

Olen kyllä  tavallisesti tyytyväinen elämäntilanteeseeni, vaikka sairauksia onkin. On hyvä puoliso ja lämmin koti.

Pitäisi vain oppia nauttimaan hetkestä.

"milloinkaan en ole murehtinut ole päivää kahta,

päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa"

Omar K.

Sen verran on vastoinkäymisiä tielle osunut, että kun huolehdin, miten joku asia varmasti epäonnistuu, niin viisas työkaverini sanoi, että ei kannata murehtia etukäteen, voi joko murehtia turhaan tai sitten kaksi kertaa.

Ihmiskunta on selvinnyt ja kehittynyt juuri sen ansiosta, että meillä on sisäänrakennettu tarve pyrkiä koko ajan parempaan. Jos ei olisi, niin asuisimme edelleen luolissa. Miettikääpä sitä. 

Kyllä vaan

Tyytyväisiä ollaan vasta ruumisarkussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on vielä onnellisuuden tunnetta. Aikuinen tietää, että se voi loppua pian ja vähintään pelkää, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu.

Aina jos erehtyy olemaan tyytyväinen joku hammas katkeaa tai auto särkyy tai jotain muuta harmia, isoa tai pientä ilmaantuu.

Kannattaa opetella nauttimaan tässä ja nyt, mutta eihän se ole helppoa.

Olen huomannut, että ns. positiivinen ajattelu ei kannata. Sitä mitä menet kiittelemään, juuri se pettää seuraavaksi!