Voiko 40-50-luvun Suomea pitää kehitysmaana?
Sotakorvaukset kuormitti taloutta mutta oliko elämä niin pahaa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Köyhänä maana muttei kehitysmaana
Eli ei niin että oltaisi oltu riippuvaisia esimerkiksi ruoka-avusta?
Kyllä se melkoinen kehitysmaa oli. Köyhyyttä riitti. Maaseudulla kasvanut 1950-luvulla syntynyt äitini muisti, että ei ollut edes varaa kumisaappaisiin. Silloin sai kansanhuollolta jonkinlaista avustusta esim. saappaiden hankkimiseen Se anomus vain piti viedä omalle kansakoulun opettajalle, joka sattui olemaan sodassa hermonsa menettänyt mies ja joka oli armotta pilkannut äitiäni köyhyydestä.
Köyhä maa ei ole välttämättä kehitysmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se melkoinen kehitysmaa oli. Köyhyyttä riitti. Maaseudulla kasvanut 1950-luvulla syntynyt äitini muisti, että ei ollut edes varaa kumisaappaisiin. Silloin sai kansanhuollolta jonkinlaista avustusta esim. saappaiden hankkimiseen Se anomus vain piti viedä omalle kansakoulun opettajalle, joka sattui olemaan sodassa hermonsa menettänyt mies ja joka oli armotta pilkannut äitiäni köyhyydestä.
Määrittele käsite "kehitysmaa", jos silloinen Suomi oli mielestäsi sellainen. 50-luvulla todellinen köyhyys oli jo harvinaista, mutta vielä 70-luvulla jaettiin koululaisille vaateavustusta. Minäkin sain sellaista, vaikka kumisaappaat olikin, ja luistimet.
Se oli kehittyvä maa, mikä on aivan eri asia. Kovin paljon paremmassa asemassa sodanjälkeinen Suomi oli verrattuna todellisiin kehitysmaihin, kuten moniin Afrikan maihin.
Kehittyi voimakkaasti ylöspäin, joten siinä mielessä joo.
Suomeen tuli paljonkin ruoka-apua 50-luvulla. Aika karmeaakin köyhyyttä oli vielä syrjäseuduilla. Oli vielä paljon sähköttömiä taloja jne.
Köyhänä maana muttei kehitysmaana