Minkälainen elämä teillä on joilla ei ole mitään tavaraa? Jos ihminen tekee asioita niin tavaraa kerääntyy, eikö?

En mä tee tavaroilla yhtään mitään. Mun harrastukset tapahtuu kodin ulkopuolella. Matkustelen.

Muutan vähintään parin vuoden välein ja sen takia tavaramäärä pysyy pienenä. Inhoan myös siivoomista ja kun on vähän tavaraa, niin ei tule juuri sotkuakaan. En ole koskaan ollut minkään materian perään, lapsena YRITIN keräillä postimerkkejä, pinssejä jne., mutta nämä harrastukset loppuivat nopeasti kiinnostuksen puutteeseen.

Mitä nämä kerääntyvät tavarat ovat ja miten ne ilmestyvät huomaamatta kotiin?

Mulla kotona sohva, pari lipastoa jonka päällä tv. Ruokapöytä+ tuolit ja sänky. Tarpeellisia astioita kaapissa, pyyhkeitä, lakanoita ja vaatteita. Mitä tavaraa tarvitsen? Kirjastosta saa kirjoja lainaan. Monitoimi ruuvarilla hoituu melkein kaikki mitä kotona tarvitsee "rempata". Retkeilyyn teltta ja makuupussi. 

Yhtään ylimääräistä/tarpeetonta roinaa ei tästä asunnosta löydy.

Mitä tavaraa kerääntyy? Harrastan kulttuuria, lukemista ja matkustamista, eikä minulle keräänny mitään.

Mulla on työkaveri, joka on minimalisti. Hän ei harrasta asioita, jotka vaatisivat tavaraa. Tai siis hän harrastaa pyöräilyä ja salia, joten hänellä on niihin harrastuksiin liittyvät varusteet. Kun hän tekee kotona remonttia, niin hän palauttaa rautakauppaan ylijääneet ruuvit jne ja vie heti kaatopaikalle muut ylijääneet materiaalit. Hän ei siis spontaanisti aloita projekteja, vaan suunnittelee ne aina ja käy ostamassa tarvikkeet niitä varten.

Minä taas harrastan asioita, joihin tarvitaan materiaaleja ja tarvikkeita. Samoin puolisoni. Meillä on ompelukone, kankaita, lankoja, maaleja, taiteilijatarvikkeita, villoja, sekalaista puutavaraa, työkaluja ja muuta sellaista, jota projekteissa ja nikkaroinneissa tarvitaan. Me emme ole kovia suunnittelemaan, joten on kiva, että inspiraation iskiessä esim. perjantaina illalla voi homman polkaista käyntiin, eikä tarvitse odottaa aamua ja sitä, että on käytävä ostamassa tarvikkeita.

Ihmiset ja heidän kiinnotuksensa aiheet ja harrastukset ovat erilaisia. Minä en viihtyisi työkaverini elämässä, mutta luultavasti häntä alkaisi ahdistaa meidän täysi autotalli.

Vihaan mun kodin tavaramäärää, mutta kun joskus saan tätä karsittua niin aion kyllä säästää tärkeimmät (niitä on silti paljon). 

Mutta vielä enemmän ihmettelen niitä kopiokoteja, joissa on samat verhot ja samat taulut ja lamput kuin muissakin sieluttomissa kodeissa. Missä on muistot? Tuntuu oudolta.. kaikilla kalliit, samat tavarat. Ei mitään tunnetta eikä muistoa siihen liity. Tai ehkä poisheittäessä naurattaa, miten tällaisestakin vuosi sitten tykkäsi, heh heh (niin, kertakäyttökulttuuri eli lampaat laumana keräävät turhaa ja roskaavat luontoa).

Kuinka monella tulee olemaan esim. kaupunkitaulu seinällä tai edes tallessa 10v. päästä?

Kaikilla on tavaraa. Minulla on mm sakset, kukkamaljakko, kyniä, tripod puhelimelle, bluetooth kaiutin. Tarvitsen kyllä niitä

Olo on VAPAA! :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä kerääntyvät tavarat ovat ja miten ne ilmestyvät huomaamatta kotiin?

Jos harrastaa asioita, joihin tarvitaan materiaaleja ja tarvikkeita sekä työkaluja, niin niitä kertyy kotiin.

Mun appivanhemmat harrastavat sanaristikoita, lenkkeilyä ja telkkarin katsomista. Niillä on tosi vähän tavaraa.

Mun äiti harrastaa käsitöitä. Sillä on kangaspuut ja kuteita, lankoja, huovutusvillaa, virkkuukoukkuja ja neulepuikkoja, ompelukone ja saumuri sekä kankaita. Huomattavasti enemmän tavaraa siis.

Mies harrastaa vanhoja Nintendo-pelejä, yhdessä pelataan lautapelejä. Minä neulon ja korjailen vaatteita ompelukoneella, lapsi askartelee. Lisäksi löytyy suksia, luistimia, rullaluistimia, skeittilautaa, kirjoja, snorkkeleita jne. Meillä on omia marjapensaita ja syksyisin kerään mustikoita - pakasterasioita, mehupulloja, hillopurkkeja ja mehumaija löytyy kaapeista. Aika paljon riippuu harrastuksista, millaista tavaraa kotiin kertyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on tavaraa. Minulla on mm sakset, kukkamaljakko, kyniä, tripod puhelimelle, bluetooth kaiutin. Tarvitsen kyllä niitä

Mulla ei ole kukkamaljakkoa tai tripodia. Kynsisakset löytyy, muuten en muista tarvinneeni saksia mihinkään. Läppäri laukussa on pari kynää. Mutta rehellisesti sanon että minun ei jokapäiväisessä käytössä olevat tavarat mahtuu yhteen pahvilaatikkoon.

Mulla ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään materiaan. En ole halunnut säästää muistoksi mitään. Ehkä olen outo.

Tunnen tällaisen nuoren naisen, harrastuksina hänellä bilettäminen, keikat, huumeet ja guullikaruselli.

Minäkään en juuri harrasta muistoesineitä ja olen pari kotia jo purkanut, myynyt ja lahjoittanut tavaraa. Välillä oli vapaa olo, kun vähänkin tavarat varastossa ja itse ulkomailla.

Nyt paluu normielämään ja taas tavaraa alkaa kertyä. Ahistaa, vaikka kuinka yrittää pitää määrän vähäisenä.