Lapsi sai myönteisen eläkepäätöksen (ei mt-ongelmia) olo sekä helpottunut että surullinen

Taustatietoina hänellä on nepsy-diagnoosi, joka on kuitenkin niin lievä, että pystyi käymään peruskoulun, teoria-aineista äidinkieltä lukuunottamatta numerot 8-10 normaaliopetuksessa ja opettajistakin 80 % tykkäsi ja onnekseen sattui rauhalliseen luokkaan. Hän on niitä, jotka eivät häiriköi, mutta ei sitten oikein tehnyt muutakaan, eli kaikkeen piti olla ohje että toimi. Hän sai käytyä ammattikoulun hyvin arvosanoin ja opettajat kertoivat, että ei tarvitse tukitoimia, täällä on ilman diagnoosia porukkaa, joiden kanssa se aika menee, "Jesse" (nimi muutettu täysin erilaiseksi kuin oikea nimi) on yksi luokan  helpoimmista. Amiksessa kun piti antaa selkeät ohjeet kaikille, niin se toimi ja labroissa hän loisti. Amk:hon pääsi heittämällä, mutta siellä se ei onnistunut epäsäännöllisen lukujärjestyksen, esitlelmien, ryhmätöiden ja oman toiminna ohjauksen vuoksi, stressi myös laukaisi sairauden. Hänellä on autoimmuunisairaus, joka asiantuntijoiden mukaan saattaa kytkeytyä tuohon nepsyyn. Lisäksi on kolmas lievä juttu, joka ei estäisi työntekoa. Työkokeilussa on mennyt loistavasti, mutta korona sotki kuviot kun projekti mihin teki, loppui ja työpaikan muut porukat aloittivat etätyöt. Hän pystyi tekemään hyvin kun sai vain kirjalliset ohjeet mitä tehdään. Älyllisesti hän on todettu joillain osa-alueilla jo lapsena (ei ole kuitenkaan asperger, piirteitä siitä on todettu vähän olevan) huomattavasti ikätasoa edellä, kun taas joissain oli reilusti jäljessä, erityisesti motoriikaassa haasteita. 

Perus- ja ammattikoulun jälkeen olin toiveikas, että paikka löytyy, koska hänellä on osaamista sellaiselle alalle, missä nuo fyysiset sairaudet ei haittaa. Hän ei itse edes ollut halukas alunperin hakemaan eläkettä, mutta lääkärit ja neurologian poli oli sitä mieltä, ettei hän ole työkykyinen. Eläke tuli myös helposti, ensimmäisellä hakemisella yhden ainoan kuntoutustukijakson jälkeen.  Nyt on vähän olo että mitäs nyt? Mitä hän voisi tehdä? Voisiko löytää kuitenkin jonkun osa-aikaisen työn. Lääkäri sanoi että sellainen olisi sopiva, mutta tätä nuorta ei voi laittaa sellaiseen kuntoutukseen, missä on ongelmanuoria, koska kyseessä on rauhallinen ja päihteetön nuori. Ongelma vain on se, että nykyään ei enää osa-aikatöitä ole. Kiitos että sain purkautua. Hän tarvitsee apua vielä, on oppinut jo paljon omatoimisuutta ja hoitaa laskunsa ja asuntonsa asiat hyvin.  Mutta uusissa asioissa omatoimisuus puuttuu yhä, vaikka sitä on harjoiteltu vuosia, pienestä pitäen. Kun sanotte, että erityislapsia ei ole kasvatettu, niin väitän, että meillä on käytetty siihen aikaa 10xenemmän mitä normaalien lasten, ihan miehen sisaruksiakin llapsineen seuraamalla huomaa tämän (minulla ei ole sisaruksia). Suvussa on toinenkin erityinen. Meillä on myös terve. Tämä erityinen oli todella helppo vauva, joten ei ollut estettä hankkia toista. Tutkimukset aloitettiin, kun puhetta ei ruvennut tulemaan.