Pitääkö paikkansa: kun ihminen voi huonosti, hän syö joko liikaa tai liian vähän?

Normaalisti syöminen on sitä vastoin merkki siitä, että ihmisellä on henkisesti asiat hyvin?

Onko totta?

Itse olen huomannut tämän sekä liiallisessa että liian vähäisessä syömisessä. Söin liikaa kun voin huonosti parisuhteessa, lihoin ja kun parisuhde päättyi, ruokahalu meni, syöminen väheni rajusti ja laihduin.

Oikeastaan suurimann osa elämääni olen syönyt joko liikaa tai liian vähän ja olenkin kärsinyt mielenterveysongelmista myös koko elämäni 7-vuotiaasta lähtien.