Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein valita helppo elämä, jossa on helppo toimia "oikein"`?
05.12.2023 |
Esim. ei hanki lapsia (x asiaa voi mennä pieleen ja näitä voi joutua komentamaan tylysti tai hermot mennä), ei hanki lemmikkieläintä (voi joutua komentamaan tylysti tai hermot mennä), ei hankkiudu vastuulliseen työhön, ei jatka ihmissuhteita jotka ovat kuluttavia?
Toisaalta kääntäen, jos ihminen ns. sankarillisesti päättääkin valita päinvastaisesti vaikeammat vaihtoehdot, voiko tätä silloin tuomita niin raskaalla kädellä, jos ei pystykään / jaksakaan toimia parhaalla tavalla?
Kommentit (9)
Kukin saa tehdä mitä valintoja haluaa, ovat ne sitten viisaita tai eivät. Seuraukset on vaan sitten myös itse kannettava.
Vaan nämä asiat yllättävänä harvoin on puhtaasti valintoja. Elämä heittää eteen kaikenlaista itse kullekin ihan valinnoista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valinnastaan kantaa vastuun, joten kyllä, on oikeus tuomita raskaalla kädellä, jos haluaa oikeuden valita, mutta ei vastuuta sen valinnan seurauksista.
Itse olen elänyt koko elämäni noin, eikä kaduta. Muilla se toki menee tunteisiin, kun ovat ryhmäpaineen takia vaikeuttaneet elämäänsä turhan päiten.
- lapseton sinkku, kannatti tänäkin päivänä
Jos saisin nyt valita, tekisin 90% elämäni valinnoista uusiksi.
-39v
Kuulostaa mielestäni pelkurin valinnalta, joka estää kehittymisen. Mutta jokainen tehköön omat valintansa parhaan arviointikykynsä mukaan. Ei siinä mitään väärää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävä aloitus jotenkin. Eritoten tuo "ei jatka ihmissuhteita, jotka ovat kuluttavia."
Se on nimittäin se, mitä terve ja tasapainoinen ihminen tekee. Sen sijaan esimerkiksi tarvitseva tai läheisriippuvainen saattaa pysyä todella huonossa ja kuluttavassa suhteessa omien ongelmiensa vuoksi. Terapian välttely ja sen vuoksi kuluttavissa ihmissuhteissa turhaan roikkuminen ei kyllä mielestäni ole sankarin teko, vaan reppanan. Ja juu, itsekin olen joskus niin tehnyt, ennen kuin säädin pääni tasapainoon.
Ei siinä mitään sankaruutta ole, vaan omaa epätasapainoa.
Sitten lapset ja työ: Kyse ei ole siitä vältetäänkö vaivaa tai etsitäänkö sankaruutta (kenenköhän silmissä muuten, omissako?), vaan siitä että hakeudutaan työhön joka kiinnostaa ja hankitaan lapsia vain, jos aidosti niitä halutaan.
Aloituksesta paistaa jotenkin sellainen "kärsimys on sankarillista ja mukavuus on laiskuutta" -ideologia, jota en nyt oikein itse allekirjoita.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mielestäni pelkurin valinnalta, joka estää kehittymisen. Mutta jokainen tehköön omat valintansa parhaan arviointikykynsä mukaan. Ei siinä mitään väärää ole.
Mutta todellinen super hyper pelkuri toimii ryhmäpaineen perusteella ja menee massan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin saa valita helpon elämän. Kukaan tuskin valitsee vapaaehtoisesti vaikeaa elämää. Asia erikseen minkä elämässä kukakin kokee helpoksi.
Miten ihmeessä se nyt väärinkään voisi olla?