Lue keskustelun säännöt.
Tällä naisella oli kaikki: talo järvenrannalla, miljoonatulot, aviomies --- silti hän oli niin onneton, niin onneton, kunnes Auri Kananen
03.12.2023 |
Kommentit (19)
Kiitos Ap kun teit tämän avauksen ja jaoit tuon linkin tänne. Tuo Anni on aivan kuin minä ajatuksiltaan. Tuli aivan uskomattoman helpottunut fiilis kun luin jutun ja tajusin että maailmassa voi olla joku muukin, joka ajattelee asioista lähes samalla tavalla kuin minä. Olisipa mahtava tutustua tähän Anniin. Hassu sattuma muuten, että meidän etunimet erottaa vain yksi kirjain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskomatonta! Lähteä nyt Lappiin ilman omaisuutta. Aika outo tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Auri Kananen on saanut minut itkemään. Ei siitä syystä, että hän olisi minua loukannut vaan siitä, että hän on kekseliäs ja tosi symppis ihminen. Minusta on liikuttavaa kuinka paljon hän tykkää siivoamisesta. Itse inhoan siivoamista, se on yksi epämiellyttävimpiä asioista maailmassa ruuanlaiton lisäksi. Minä haluaisin Aurin ystäväkseni. Hänelle tuskin tulisi koskaan tylsää luonani. Olen kuulemma sellainen, että sotken asuntoa sitä mukaa kun toinen siivoaa. Taito kai sekin.
Häntä ei kiinnosta siivota mitään puolisiistejä koteja vaan tarvitsisit kunnon läävän eikä hän sitä jatkuvasti siivoaisi.
Aurilla on itsellä masennustaustaa. Veikkaan, että tuo siivoaminen on yksi muoto, mihin ongelmaiset ihmiset pakenevat. Liiallinen työnteko, ostelu, alkoholi, urheiluhulluus, siivousmania... (Olen itse samaa porukkaa, joten siksi tuntuu tutulta.)
Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Minäkin olen jättänyt taakseni vastaavanlaisen elämän ja ottanut opin kantapään kautta asioista mikä elämässä tekee onnelliseksi.
Ei hän köyhänä sinne Lappiin varmasti lähtenyt. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keissit, joissa ihminen on saanut kaiken, mistä vaan voi haaveilla ja ovat järkyttävän onnettomia siitä huolimatta aina laittavat ajattelemaan.
Eilen oli vastaava juttu kiinteistömoguli Andrei Koivuniemestä, joka kertoi menestyksen ja vaurauden myötä pudonneensa henkisesti mustaan kuoppaan. Alkoi sitten hörhöillä jotain New age hommia ja luopui osasta blingistään, yhden rolexin piti itsellään.
Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä. Kävisikö itsellenikin noin, jos jonain päivänä elämä ei olisikaan enää jatkuvaa vastamäessä tarpomista? Jos asiat joskus onnistuisikin, olisiko vastassa pelkkä tyhjyys?
Vierailija kirjoitti:
Ei hän köyhänä sinne Lappiin varmasti lähtenyt. 🙄
Jep, onhan se helpompaa lähteä, kun on useita satojatuhansia rahaa tilillä. Mies todennäköisesti lunastanut myös talonpuolikkaan itselleen.
Valinnanvaraakin ihan eri tavalla ja töitä voi tehdä sitä mukaa, mikä vaikuttaisi terapeuttiselta ja kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä keissit, joissa ihminen on saanut kaiken, mistä vaan voi haaveilla ja ovat järkyttävän onnettomia siitä huolimatta aina laittavat ajattelemaan.
Eilen oli vastaava juttu kiinteistömoguli Andrei Koivuniemestä, joka kertoi menestyksen ja vaurauden myötä pudonneensa henkisesti mustaan kuoppaan. Alkoi sitten hörhöillä jotain New age hommia ja luopui osasta blingistään, yhden rolexin piti itsellään.
Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä. Kävisikö itsellenikin noin, jos jonain päivänä elämä ei olisikaan enää jatkuvaa vastamäessä tarpomista? Jos asiat joskus onnistuisikin, olisiko vastassa pelkkä tyhjyys?
No kai sitä nyt on tyhjyys vastassa jos luulee onnen tulevan materiasta kuten Andrei luuli. Yritti kompensoida lapsuuden köyhyyttä, on jo tosi nuoresta ajatellut että sitten kun mulla on paljon rahaa olen onnellinen. Eihän se niin mene, mikä on varmasti valtava järkytys tajuta ja sitten hurahdetaan hörhöilyyn kun tyhjyys pitää taas täyttää jollain.
Vierailija kirjoitti:
Auri Kananen on saanut minut itkemään. Ei siitä syystä, että hän olisi minua loukannut vaan siitä, että hän on kekseliäs ja tosi symppis ihminen. Minusta on liikuttavaa kuinka paljon hän tykkää siivoamisesta. Itse inhoan siivoamista, se on yksi epämiellyttävimpiä asioista maailmassa ruuanlaiton lisäksi. Minä haluaisin Aurin ystäväkseni. Hänelle tuskin tulisi koskaan tylsää luonani. Olen kuulemma sellainen, että sotken asuntoa sitä mukaa kun toinen siivoaa. Taito kai sekin.
Parasosiaalista. Kun kuvitellaan, että somen pohjalta tunnetaan sometähti henkilökohtaisesti ja voitaisiin olla ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on siis yksi nainen jota on alkanut ihan omaa neuroottisuuttaan ahistaa. Syy miksi naiset ottaa 70% avioeroista.
Tyypillisempi tapaus kuin luulettekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keissit, joissa ihminen on saanut kaiken, mistä vaan voi haaveilla ja ovat järkyttävän onnettomia siitä huolimatta aina laittavat ajattelemaan.
Eilen oli vastaava juttu kiinteistömoguli Andrei Koivuniemestä, joka kertoi menestyksen ja vaurauden myötä pudonneensa henkisesti mustaan kuoppaan. Alkoi sitten hörhöillä jotain New age hommia ja luopui osasta blingistään, yhden rolexin piti itsellään.
Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä. Kävisikö itsellenikin noin, jos jonain päivänä elämä ei olisikaan enää jatkuvaa vastamäessä tarpomista? Jos asiat joskus onnistuisikin, olisiko vastassa pelkkä tyhjyys?
No kai sitä nyt on tyhjyys vastassa jos luulee onnen tulevan materiasta kuten Andrei luuli. Yritti kompensoida lapsuuden köyhyyttä, on jo tosi nuoresta ajatellut että sitten kun mulla on paljon rahaa olen onnellinen. Eihän se niin mene, mikä on varm
No mutta, eihän se materia ja menestys Andreille tyhjästä tullut sekään. Oli työtä, oma yritys, ystäviä, treeniä, harrastuksia, naisia, matkustelua, ihan kaikkea mitä kuvitella voi. Silti ei ollut onnellinen. Minusta se on outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis yksi nainen jota on alkanut ihan omaa neuroottisuuttaan ahistaa. Syy miksi naiset ottaa 70% avioeroista.
Tyypillisempi tapaus kuin luulettekaan.
No eihän tämä ilmiö koske vain naisia.
Meidän naapurustoon muutti tuollainen samanlainen "nyt etsin itseäni" -nainen. Harmi, että hän ei ymmärtänyt naapuriavun olevan maksullista. Nuohooja tai auraaja ei pelkällä kiitoksella tule pihalle eikä sitä tee remppamiehetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden päästä kaduttaa, kun exä takoo edelleen fyrkkaa, ja itse painaa hanttihommia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keissit, joissa ihminen on saanut kaiken, mistä vaan voi haaveilla ja ovat järkyttävän onnettomia siitä huolimatta aina laittavat ajattelemaan.
Eilen oli vastaava juttu kiinteistömoguli Andrei Koivuniemestä, joka kertoi menestyksen ja vaurauden myötä pudonneensa henkisesti mustaan kuoppaan. Alkoi sitten hörhöillä jotain New age hommia ja luopui osasta blingistään, yhden rolexin piti itsellään.
Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä. Kävisikö itsellenikin noin, jos jonain päivänä elämä ei olisikaan enää jatkuvaa vastamäessä tarpomista? Jos asiat joskus onnistuisikin, olisiko vastassa pelkkä tyhjyys?
Ehkä se tyhjyys on jo, mutta siitä vaan kuvittelee pääsevänsä sitten kun on saavuttanut/omistaa sitä ja tätä. Ja jotkut sitten kantapään kautta saa kaiken saavutettua ja huomaa, että siellähän se tyhjyys vieläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis yksi nainen jota on alkanut ihan omaa neuroottisuuttaan ahistaa. Syy miksi naiset ottaa 70% avioeroista.
Tyypillisempi tapaus kuin luulettekaan.
No eihän tämä ilmiö koske vain naisia.
Ei varmaan koskekaan, mutta juuri naisia alkaa helpommin ahistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keissit, joissa ihminen on saanut kaiken, mistä vaan voi haaveilla ja ovat järkyttävän onnettomia siitä huolimatta aina laittavat ajattelemaan.
Eilen oli vastaava juttu kiinteistömoguli Andrei Koivuniemestä, joka kertoi menestyksen ja vaurauden myötä pudonneensa henkisesti mustaan kuoppaan. Alkoi sitten hörhöillä jotain New age hommia ja luopui osasta blingistään, yhden rolexin piti itsellään.
Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä. Kävisikö itsellenikin noin, jos jonain päivänä elämä ei olisikaan enää jatkuvaa vastamäessä tarpomista? Jos asiat joskus onnistuisikin, olisiko vastassa pelkkä tyhjyys?
Ehkä se tyhjyys on jo, mutta siitä vaan kuvittelee pääsevänsä sitten kun on saavuttanut/omistaa sitä ja tätä. Ja jotkut sitten kantapään kautta saa kaiken saavutettua ja huomaa, että siellähän se tyhjyys vieläkin on.
Voihan sekin olla. Olen myös tavannut elämäni aikana muutamia todella rikkaita ihmisiä, joilla on kaikkea mitä vaan rahalla voi ostaa. Hukassa ja pahoinvoivia heistäkin osa.
Silti raha on se määre, jolla me ihmiset mitataan aivan kaikkea, vaikka kaikkea ei voi rahalla ostaa.
Mä en käsitä näitä ihmisiä jotka valittaa menestyksestä ja omaisuudesta huolimatta. Toiset ei onnistu millään, vaikka kaiket päivät yrittävät sinnitellä ja yrittää. Onko unohtunut kuinka iso taakka on jatkuvasti miettiä riittävätkö rahat kuukauden laskuihin, saati sitten siihen että olisi jonain päivänä velaton asunto.
Auri Kananen on saanut minut itkemään. Ei siitä syystä, että hän olisi minua loukannut vaan siitä, että hän on kekseliäs ja tosi symppis ihminen. Minusta on liikuttavaa kuinka paljon hän tykkää siivoamisesta. Itse inhoan siivoamista, se on yksi epämiellyttävimpiä asioista maailmassa ruuanlaiton lisäksi. Minä haluaisin Aurin ystäväkseni. Hänelle tuskin tulisi koskaan tylsää luonani. Olen kuulemma sellainen, että sotken asuntoa sitä mukaa kun toinen siivoaa. Taito kai sekin.