Nuori, korkeasti koulutettu ihminen, mikä työelämäss' muka on niin uuvuttavaa?

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Kyllähän se otti päähän tehdä enemmän töitä ilman lomia, kiitosta ja huonolla palkalla ja ilman tietoa siitä, onko parin kuukauden päästä töitä. Samaan aikaan vielä perheen perustamiset ja muut.

Nykyään olen keski-ikäinen vakituinen hyvällä palkalla ja tuen nuoria työntekijöitä. En ilkeile heille enkä työnnä heille omia töitäni kuten eräät.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Hienosti kiteytetty. Olen jo vanhempi työntekijä, mutta tämä on ihan oikeasti ongelma nykyään. Ehkä parhaassa asemassa on ne, jotka ovat tehneet gradun kyseiselle firmalle, siitä on ehkä helpointa jatkaa vakkariksi. Mutta perehdyttäjiä ei ole, koska kenenkään työkuorma ei anna periksi. Kritiikkiä varmasti tämän vuoksi tulee junnuille, vaikka vika on sinällään työnantajan päädyssä, ei kukaan voi tietää jos ei neuvota. Akateemiset tutkinnot ei pääsääntöisesti kuitenkaan valmista suoraan siihen työelämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Syvään päähän ennenkin heitettiin ja piti opetella itsenäisesti duunit. Mistään perehdytyksestä edes tiedetty. Mutta vanhemmilta opittiin kyllä siinä tehdessä. Tämä 90-luvulla kun hommia aloittelin.

1, b, c, d, 5, 6?

Seniorina sanon tähän että lisää hommia työnnetään koko ajan vähemmällä porukalla tehtäväksi entisten hommien päälle, tulostavoitteet mahdoton saavuttaa näillä resursseilla, kiire kiire kiire, jatkuvat keskeytykset ja silppu ja hälinä. Ai että, en jaksa eläikään. Eihän tässä enää ole kuin 22 vuotta jäljellä tänä ihanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Hienosti kiteytetty. Olen jo vanhempi työntekijä, mutta tämä on ihan oikeasti ongelma nykyään. Ehkä parhaassa asemassa on ne, jotka ovat tehneet gradun kyseiselle firmalle, siitä on ehkä helpointa jatkaa vakkariksi. Mutta perehdyttäjiä ei ole, koska kenenkään työkuorma ei anna periksi. Kritiikkiä varmasti tämän vuoksi tulee junnuille, vaikka vika on sinällään työnantajan päädyssä, ei kukaan voi tietää jos ei neuvota. Akateemiset tutkinnot ei pääsääntöisesti kuitenkaan valmista suoraan siihen työelämään. 

Itsehän en saanut edes harjoittelupaikkaa, kun joka paikkaan olisi jo pitänyt olla alan työkokemusta. Tai sitten suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Syvään päähän ennenkin heitettiin ja piti opetella itsenäisesti duunit. Mistään perehdytyksestä edes tiedetty. Mutta vanhemmilta opittiin kyllä siinä tehdessä. Tämä 90-luvulla kun hommia aloittelin.

 On täysin turha verrata nykyistä työelämää 30 vuoden takaiseen aikaan. Kenttä on muuttunut hyvin paljon digitalisaation takia. Vaatimustaso on ainakin toimihenkilötasolla noussut ja kiristynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perehdytystä, ei entry level paikkoja, ei aikaa oppia asioita rauhassa. Yritykset palkkaavat vain kokeneita, eikä kokemusta saa mistään, joten on pakko liioitella cv:tä ja sitten heittäytyä syvään päätyyn.

Ennen vanhaan oli junioreita ja senioreita ja nuoret sai opetella asioita kokeneilta.

Hienosti kiteytetty. Olen jo vanhempi työntekijä, mutta tämä on ihan oikeasti ongelma nykyään. Ehkä parhaassa asemassa on ne, jotka ovat tehneet gradun kyseiselle firmalle, siitä on ehkä helpointa jatkaa vakkariksi. Mutta perehdyttäjiä ei ole, koska kenenkään työkuorma ei anna periksi. Kritiikkiä varmasti tämän vuoksi tulee junnuille, vaikka vika on sinällään työnantajan päädyssä, ei kukaan voi tietää jos ei neuvota. Akateemiset tutkinnot ei pääsääntöisesti kuitenkaan valmista suoraan siihen työelämään.

Tämä on sitten tietysti vielä toinen ongelmansa. Meillä yleensä pyritään jalkautumaan yliopistoille uravalmennustapahtumiin ja sitä kautta monet kiinnostuneet sitten etsiytyvät harjoitteluun/kesätöihin/graduntekijäksi, mutta varmasti vaihtelee todella paljon aloittain, miten hyvin noita paikkoja on yrityksillä tarjota.

Mä oon kyllä miettinyt, että millainen kolaus itsetunnolle se olisi ollut, jos tämän hetken työpaineista pitäisi selvitä aloittelijana. Olen ollut alani töissä 13 vuotta ja tuolta ajalta huomaan selkeän eron. Sain itse aloittaa helpommissa olosuhteissa ja nyt pärjään, kun kokemus auttaa keskittymään oleelliseen. Ja vaikka nautin etätyöstä nyt, niin kyllähän se sisäänajovaiheessa on hankala asia.