Masentuneiden vertaistukea

Miten tästä toivottomasta olosta pääsee eroon? Lisäksi minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja nukkumisongelmia. Lääkkeinä on Venlafaxin, joka ei tunnu auttavan ja unilääkkeeksi olantsapiini. On 4. unilääke ja toinen masennuslääke. Käyn kerran kuukauteen mielenterveyspoliklinikalla juttelemassa hoitajan kanssa. Kai tuo terapiaa on. Lisäksi kerran viikkoon kuntouttavassa työtoiminnassa.

Tuntuu nyt, että tilanne on junnannut samassa vaiheessa pari vuotta, hysteerinen en kuitenkaan enää ole mutten oma itsenikään. Miten hyväksyä se, että olen muuttunut?

Minulla on varmaan myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nuorempana oli maniavaihe ja kova meno päällä. Nyt sitten masennusjakso. Välillä ajattelen, että sama nukkua pois, mutten kuitenkaan tee itselleni mitään.

Alkoholia kuluu ihan liikaa ja ruoka tuntuu olevan ainoa ilo elämässäni. Olenkin todella ylipainoinen (159cm/100kg) ja liikkuminen on loppunut kokonaan. Jalkavoimat on jo ihan onnettomat, on hankala jopa kävellä. 

Ulosottovelatkin ahdistaa ja se, että vanhempani joutuvat avustamaan minua rahallisesti. Mietinkin usein sitä, milloin esim. pyykinpesukone menee rikki ja joudun tilanteeseen pappa betalar. 

Olen täysin jumittunut kotiin, en uskalla edes kaupassa käydä ruuhka-aikaan ja ilman miesystävääni. Lapsia sentään en ole tähän tilanteeseen tehnyt.

Kiitos, jos jaksoit tähän asti lukea. 

Onko palstalla muitakin vaikean elämäntilanteen kanssa kamppailevia?