Miksi joku heitetään pois psykan polilta, eikä suostuta ottaa takaisin, vaikka lähete?

Jos ei vuosissa häviä tarve, on ihan normaalia antaa paikkoja välillä muillekin.

Se aika on aina pois joltakin toiselta ja niihin jonoihin nyt vain kuolee ihmisiä. 

Ollut väkivaltainen tai uhkaava henkilökuntaa kohtaan.

Jättänyt paljon aikoja käyttämättä.

Tai sitten on itse puhunut puppua sinulle, eikä mikään lääkäri ole laittanut mitään lähetettä.

Mitä hoitoa siellä psykan polilla saa?

Oma lähete meni hylkäysten jälkeen läpi, ja nyt sitten odotellaan jokaisen ajan välissä pitkiä aikoja. Eikä ne toteutuneetkaan ajat tunnu tarjoavan apua, jolla pääsisi eteenpäin.

Sinne on niin valtava tunnu, että siellä pidetään asiakkaana joku tietty aika, tyyliin puolitoista vuotta ja sit ulos. Tuona aikana saat tavata lääkärin ehkä kolmasti ja se aika menee lääkitysten/hakemusten mietintään. Jotkut saavat käydä hoitajalla, mutta eivät kaikki. 

Edellisessä viestissä tunnu, po. tunku. 

Minä halusin sieltä itse pois kun pystyin. Oma vastuu itsestä on tärkeää.

Tutkimukset on tehty, diagnoosit annettu ja lääkitykset laitettu kuntoon. Jatkosta vastaa perusterveydenhuolto. Normaalia toimintaa. Jonot psykiatrian poliklinikalle ovat valtavia. 

Ne ei hoida terveitä ihmisiä. Tämä on ollut minulle viesti. Jos ihmisellä on paska elämä niin fiksaa se, se ei kuulu terveydenhuollon ongelmaksi. Osa lääkäreistä omaa vielä ammattietiikan ja niillä on munaa sanoa totuus eikä sorru lässyttämiseen ja psykologisointiin. Monelle riittäisi käsky kasvaa aikuiseksi, se minullekin sanottiin aikanaan huomattavasti raflaavammassa muodossa. Silloin vitutti ja pitkään, mutta oikeassahan se oli, että se oli se hoito mitä tarvitsin, en pillereitä, en diagnooseja en surkean elämäni mahdollistamista, vaan kunnon herätys, että vttu nyt aikuistu jo!

Säästöt.

Syitä voi olla monia, ap ei avaa sen enempää omia arvioitaan mahdollisista syistä, joten täällä muut ei voi kuin arvailla.

Esim. Väkivaltaisuus, aikojen jatkuva peruminen kun ei vaan huvita tulla paikalle/ ei peruuta aikoja, mutta ei silti tule paikalle ( silloin ne ajat ovat joltain muulta apua tarvitsevalta poies),  pitkä hoitojono ( mielenterveysjonot ovat todella ruuhkautuneet), arvio siitä, mihin on luokiteltu kiireellisyysluokituksessa, säästösyyt.

Vierailija kirjoitti:

Sinne on niin valtava tunnu, että siellä pidetään asiakkaana joku tietty aika, tyyliin puolitoista vuotta ja sit ulos. Tuona aikana saat tavata lääkärin ehkä kolmasti ja se aika menee lääkitysten/hakemusten mietintään. Jotkut saavat käydä hoitajalla, mutta eivät kaikki. 

Tämä. Mulle sanoi hoitaja ihan suoraan että potilaita pitää saada ulos ja uusia tilalle. Yrittävät puhua psykoterapiasta vaikka ei olla edes selvitetty mistä on kysymys. Lääkkeitä kirjoitetaan liukuhihnalta, hoitaja on yhteydessä lääkäriin mutta itse et asiaasi pääse kertomaan. Yhdelle yritin kertoa oireista, keskustelu käännettiin kotioloihin ja kantaan kirjaus että potilas vastaa kysymyksiin asian vierestä. Sitten tuli muutto, aluksi näytti paremmalta, mutta nyt taas tuntuu että ainakin lääkäriä turhauttaa. Yritän nyt vielä saada lisää tutkimuksia/haastattelua kun on jaksanut miettiä omaa vointia ja elämänkulkua. Rahat on varmasti vähissä, lääkärit vasta erikoistuvat ja ovat suht nuoria, joten kokemusta ei välttämättä ole. 

Lähete on palautettu, koska arvioitu, että potilas eli tuntemasi henkilö, ei tarvitse psykiatrista erikoishoitoa. Se ei tarkoita, etteikö hän tarvitsisi hoitoa. Jos ESH:lla ei ole enää annettavaa, hoitovastuu siirtyy perusterveydenhuoltoon.

Psykiatrian poliklinikalla diagnosoidaan psykiatrisia sairauksia. Tehdään tarvittavat tutkimukset ja lausunnot terapiaa varten. Jatkohoito toteutuu terveyskeskuksessa (reseptien uusiminen). 

Eli polilla pelkkä diagnosointi ja terkkari vain uusii reseptejä. Mistä nyky-yhteiskunnassa saa apua ja kuntoutusta? Vai onko tosiaan niin, että elämän potkimat syrjäytetään lopullisesti, ja vain rikkaammat porskuttaa, koska heillä on sitten varaa maksaa yksityiseltä kaikki.

Ne ei tykkää, että niille kerrotaan kuinka epäpäteviä he ovat töissään. Meillä tuli kränää muun muassa siitä miten diagnoosi tehtiin. Ja siitä miten potilasta palloteltiin vuosikaudet. Ja siitä kun aloin valittamaan ni kenkää tuli. Noh, ei ole ikävä, niin ammattitaidotonta touhua koko psykiatria.

En päässyt psykan polille, sain vain muutaman käynnin terkkarin hoitajalla. Hoitajalta minutkin pois, kun yritin sanoa ettei hänen tyylinsä ollut sellainen minulle sopiva. Tarkoitukseni oli yrittää yhdessä löytää se minun tarpeisiin sopiva linjaus, joka myös sitten auttaisi eteenpäim. Lopputulema oli se, että minulle ilmoitettiin ettei takaisin tarvitse tulla. 

Heikoilla oleva ihminen on todella heikoilla nykysysteemissä, joka ei palvele todellista parantumista. Pitäisi ilmeisesti vain teeskennellä ja nuoleskella "hoitavien" tahojen takamusta.